Jussi Pentikäinen loihtii runoissaan esiin hetkiä, joissa aika on pysähtynyt. Läsnä on samaan aikaan sekä mennyt että tuleva. Teos kytkeytyy suomalaisen luontorunouden perinteeseen, mutta tuo siihen uusia ulottuvuuksia. Ilmaisu on samaan aikaan tarkkaa, kuulasta ja mutkatonta, kuvat jäävät mieleen. "Pakkasilmaa kauas / lapinakyvaa kuin onni / kun sita on //Aamun loivassa valossa valkoiset lakanat /jaatyneet / eilisen tuulen muotoon"