Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta – hinnat ja saatavuus

Voiko rakkaaseen lähinaapuriin tiukan paikan tullen luottaa? Talvisodasta jäi tunne, että Ruotsi oli pettänyt ja estänyt länsivaltoja tulemasta Suomen avuksi. Jatkosodasta ruotsalaiset ovat muistuttaneet, että suomalaiset sotivat Hitlerin Saksan rinnalla, ikään kuin väärällä puolella rintamaa. Kylmässä sodassa Suomi muka mateli Neuvostoliiton edessä, kun Ruotsi esitti maailman omatuntona moraalista suurvaltaa. Euroopan integraatiossa maiden piti edetä yhtä jalkaa. Ruotsi kuitenkin yritti karistaa Suomen rattailta hakemalla yllättäen EY:n jäsenyyttä, mitään etukäteen informoimatta. Sen sijaan yhteiseen eurovaluuttaan ruotsalaiset eivät tulleet mukaan, vaikka lupasivat. Puolustuskykyänsäkin Ruotsi karsi ennen aikojaan, tutusti turvassa suomalaisten selän takana. Kiinnittyminen Ruotsin kautta Pohjolan yhteyteen on kaikesta huolimatta ollut Suomen selviytymistien ja kukoistuksen keskeinen elementti, jota harva kiistää. Presidentti Mauno Koivisto oli täysverinen nordisti, mutta ei kaivannut ruotsalaisia opettamaan, mitä muiden rauhaan kuuluu. Paavo Lipponen vei pääministerinä Suomea EU:n ytimiin, ohi Tukholman ja siitä riippumatta. Pikkuveli on vaurastunut ja kasvanut tasavertaiseksi aikuiseksi, voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja euroviisut, selviytynyt jalkapallossa karsinnoista EM-lopputurnaukseen. Mutta epäilys elää yhä. Mentaliteettien historia on tunnetusti hidas muuttumaan. Mikko Majander käy läpi Suomen ja Ruotsin kompleksisen kumppanuussuhteen historiaa ja pohtii, siirtyvätkö maailmansodan ja kylmän sodan traumat eteenpäin uusille sukupolville.