TVH:n miehiä, koneita ja kommelluksia – hinnat ja saatavuus

Suurten työttömyysvuosien aikaan, 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa, työttömiä oli kymmeniä tuhansia TVH:n tietyömailla. Turun tiepiirissäkin oli 1950-luvun lopulla yli 11000 ihmistä töissä. Nämä miehet eivät olleet useinkaan paikkakuntalaisia, vaan kaukaa Suomen pahimmilta työttömyysalueilta kuten pohjanmaalta ja koillismaalta. Miehet asuivat parakkikylissä, josta heidät kuljetettiin työkohteisiinsa useimmiten kuorma-autoilla, joiden lavalla oli miehistön kuljetuskoppi. Muuten suurin osa työnjohdosta, pääasiassa rakennusmestareita, asui myös samoina aikoina parakkimajoituksessa. Tielinjalla työttömiä käytettiin muun muassa metsän kaatoon ja tien luiskiin ajettavien maamassojen tasaamiseen lapiolla. Työttömiä työskenteli myös siltatyömailla, kivenmurskaus- ja soranseulontalaitoksilla. Näinä aikoina työttömillä ei ollut ”luukkua” mistä työtön olisi voinut nostaa työttömyyskorvausta, vaan oli lähdettävä työhön sinne missä osoitettiin työtä olevan ja tehtävä sitä työtä mitä siellä oli, elättääkseen perheensä omalla työllänsä. Valtiovaltakin katsoi, että tämä oli oikeuden mukainen tapa jakaa valtion budjetin työttömyysrahat näin. Oli myös uhka, että jos on terve henkilö, mutta oli työtä vieroksuva, eikä muutoinkaan pystynyt huolehtimaan perheen toimeentulosta, niin hänet passitettiin työlaitokselle. Täällä työlaitoksella sai pientä palkkaa, tästä palkasta suurin osa lähetettiin suoraan kotiin, tämä oli huonompi vaihtoehto kuin edellinen. Olot ovat työmiehen kohdalla niistä ajoista paljon parantuneet. Moni muu asia on TVH:lla niistä ajoista myös muuttunut, jo kuusikymmenluvun alkupuolella alkoi tietöiden koneellistaminen. Tätä koneellistamista vauhditti kuusikymmenluvun puolivälissä maailmanpankilta saatu laina. Lapiolinja oli muuttumassa konelinjaksi.