Vaikeita lankoja – hinnat ja saatavuus, hinta alk. 15,00 €

Oudoista ilmiöistä juttusarjaa tekevä toimittaja saapuu Rumpujärvelle haastattelemaan linkkimaston kaatoa yrittänyttä rouva Malista. Sähköallergiasta kärsivän naisen haastattelu menee mönkään, mutta jutun juurta piilee kyläläisten salaperäisissä kulttimenoissakin. Toisessa kertomuksessa varoituksista piittaamaton harrastaja-arkeologi poimii Gotlannissa käydessään rannalta fossiilikiven. Uskomuksen mukaan saaren sielu asuu sen jokaisessa kivessä ja kalliossa. Kuin huomaamattaan Mari alkaa järjestellä jämähtäneen parisuhteensa kuvioita uusiksi… Sisarkateudella on arvaamattomat seurauksensa novellissa Umpipuun lapsi. Isosiskon on pakko turvautua alisen maailman apukeinoihin, jotta pärjäisi suunnistuskisoissa kaikkien ihastelemalle Hennalle. Anne Leinosen spekulatiivisen fiktion kirjo on hämmästyttävä. Novellien hienovaraisen mystiset näyt kumpuavat milloin pikkupaikkakuntien ahdasmielisyydestä, milloin arkaaisten kansojen uskomuksista tai metsäsuomalaisesta kansanperinteestä. Kokoelman niminovelli Valkeita lankoja voitti arvostetun Atorox-tunnustuspalkinnon vuonna 2004. Tuomaristo luonnehti novellia seuraavasti: ”Kirjoittaja käsittelee mahdollisten ja epätodennäköisten maailmojen risteystä niin, että lukija saa nauttia ajelusta todennäköisyyksien ja uskomattomien kohtaamisten vuoristoradalla.” Anne Leinonen (s. 1973) asuu Ristiinassa ja toimii kirjailijan työnsä ohella kustannustoimittajana. Häneltä on aikaisemmin julkaistu lapsuudenystävänsä Eija Laitisen kanssa kirjoitetut nuortenromaanit Lokkeja rakastava veli (2000), Neljän biisin bändi (2001), Saga (2003) ja Peilikuvarakkaus (2005). Valkeita lankoja -kokoelman novelleja on aiemmin julkaistu ja palkittu muun muassa tamperelaisessa Portti-lehdessä.” Velhonaisen salli elää (…) kutoo koskettavasti esiin naisen kolme ikäkautta, miesten ja naisten taikuuden eron (…). Novelli hyödyntää tuoreesti suomalaisen luonnon ja kansanperinteen kaikuja.”(Portti 4/2003)”(…) Rusakko on hallittu kokonaisuus. Se ei pöhöstä kärsi. Kertomus on kuin hyvin leikattu bonsai: pieni, mutta vihreä ja elinvoimainen (…). Rusakko on näyte vahvasta kerrontatekniikasta ja rakenteesta, ammattilaisen työtä.”(Jukka Laajarinne, Kosmoskynä 1/06)