Valkeissa arkuissa – hinnat ja saatavuus

Ampuja seisoi kiväärinsä takana pitäen molemmin käsin lujasti kiinni sen kahvoista, peukalo liipaisimen päällä ampumavalmiina samalla katse suunnattuna etumaastoon. Tähystysaukosta apulainen sen sijaan toimi enemmän puhelinvartiona, joka myös on sijoitettu tähän mainittuun pesäkkeeseen. Juuri silloin helähti puhelin soimaan. Siivonen ennätti vastaamaan. Tuli puhelinsanoma, että Helsinkiä, Viipuria sekä Hankoa on tänään kovasti pommitettu ja että liikekannallepano on julistettu Suomeen. Kuulen myöskin Siivosen kysyvän puhelimessa, että saako tämän sanoa miehistölle. Vaikka kyllä hyvin tiesin jo sen. Että sota on siis puhjennut, emmekä voi sen seurauksilta välttyä enää. Mikko Liukkonen 30.11.1939, Tulemajoki. Valkeissa arkuissa on res.vänr. ja fil. kand. Lauri Siivosen kirjeisiin ja res.stm. Mikko Liukkosen muistiinpanoihin perustuva kertomus Laatokan Karjalassa taistelleen JR 37:n I pataljoonan ja erityisesti sen 2. komppanian vaiheista. Talvisodan joukkueenjohtajan ja komppanianpäällikön sekä hänen taistelulähettinsä silminnäkijäkuvaukset on täydennetty sotapäiväkirjojen avulla kronologisesti eteneväksi kuvaukseksi. Kirja ottaa lukijan mukaan eteläsavolaisten miesten matkaan Mikkelistä lokakuussa 1939 ylimääräisistä harjoituksista ja vie läpi talvisodan armottomien 105 päivän. Matka päättyy Muljulan kylään Kiteelle toukokuun alussa 1940. Monta henkilökohtaista tarinaa jäi kesken ja kertojat palasivat kotiin, Mikko Liukkosen vahakantisen vihon päätössanoin - valkeissa arkuissa. Kirja kertoo myös salmilaisten Erillinen pataljoona 8:n talvisodasta. Kapteeni Riku Kivilahden I/JR 37 ja kapteeni Artturi Nikulan Er. P 8 ovat samalla lohkolla Salmissa sodan syttyessä ja 14.1.-4.3.1940 pataljoonat ovat samoissa taisteluissa vihollisen saarrostajina, motinvartijoina ja mottien tuhoajina. Kivilahden pataljoonan 1. komppania saa tulikasteensa Räimälä-Miinala-linjan etuvartioasemissa 1. joulukuuta ja koko pataljoona Tulemajoella seuraavana päivänä. Lyhyitä lepotaukoja lukuun ottamatta pataljoona on jatkuvissa taistelutehtävissä, useimmiten hyökkäämässä vihollisen asemiin. Taistelupaikkojen listalla on jo mainittujen lisäksi Uusikylä, Uuksunjoki, Siiran tienhaara, Juttuselkä, Syskyjärvi, Ruokojärvi, Ruhtinaanmäki, Pieni Kelivaara, Ruunaviidanmäki, Vorojenkivi, Lemetin tienhaaran motti, Rykmentinmotti,Mykrävaara, Kitilä ja Syskyänsaari. Määrävahvuudeltaan 845 miehen pataljoonan kokonaistappiot olivat noin 450 miestä, näistä 180 kaatuneita, haavoihinsa menehtyneitä ja kadonneina kuolleeksi julistettuja.