Valtio ja uskonto – hinnat ja saatavuus

Vaikka kirkkojen (ja uskonnollisten yhteisöjen) oikeusasema vaihtelee Euroopan unionin jäsenmaissa, kirkoilla on jokaisessa EU:n jäsenmaassa julkinen rooli. Kirkot käyvät myös laaja-alaista dialogia ja uskontokeskustelua moniarvoisen postmodernin yhteiskunnan kanssa. Sen eräs keskeinen juonne on arvokeskustelu, jonka oleellisin anti voidaan pelkistää kysymykseen, mikä on perinteisten kristillisten arvojen merkitys muuttuvan yhteiskunnan ja sen kansalaisten kannalta. Suomessakin käydään laajaa arvokeskustelua uskonnon kulttuurisesta merkityksestä. Pitäisikö niiden symbolit sulkea tasavertaisuuden nimissä julkisen tilan ulkopuolelle? Ovatko kansalliseen kulttuuriin kuuluvat suvivirsi, joululaulut, kuvaelmat ja tavat mahdollisia julkisella paikalla? Sisältyvätkö ne uskonnolliseen vai kulttuuriperintöön, ja rikkooko niihin osallistuminen uskonnottoman henkilön oikeuksia? Sekulaarin yhteiskunnan näkökulmasta voidaan myös kysyä, pitääkö valtion ylipäätään tukea kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen toimintaa? Missä määrin uskontojen lojaalisuutta valtiolle voidaan vaatia? Missä olosuhteissa valtio ja uskonnolliset yhteisöt voivat tehdä yhteistyötä demokraattisen kansalaisyhteiskunnan tavoitteiden saavuttamiseksi? Mitä uskontojen yhdenvertainen kohtelu tarkoittaa nykyään? KLASSISET PERIAATTEET, kuten uskonnonvapaus ja kirkon ja valtion erottaminen eräissä EU:n jäsenmaissa (Ranska, Alankomaat), ovat kaikkien tiedostamia, mutta ne eivät näytä enää tarjoavan mitään kiinnekohtaa. Tarvitaan uusia näkökulmia, jotka voivat auttaa suunnan löytämisessä valtion ja kirkkojen suhteissa. PROFESSORI SOPHIE VAN BIJSTERVELD tarkastelee palkitussa kirjassaan niitä perusteita, joille valtion ja uskontojen välinen suhde rakentuu, ja seurauksia, joita tällä on valtion suhtautumiselle uskontoon konkreettisissa kysymyksissä. Alankomaat on ollut uskontolainsäädännössä keskeinen eurooppalainen "laboratorio" ja monet ongelmat, joita se kohtasi 2000-luvun alussa, kuten islamin räjähdysmäinen leviäminen, ovat niitä, joita myös Suomi kohtaa enenevässä määrin monikulttuuristumisen myötä.