Vertikaalinen toimivallanjako EU-oikeudessa – hinnat ja saatavuus

Tutkimuksessa selvitetään, miten vertikaalinen toimivallanjako Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä on oikeudellisesti järjestetty. Tämä toimivallanjako voi lainsäädäntövallan ohella koskea myös lainkäyttövaltaa ja hallinnollista toimeenpanovaltaa. Tutkimuksessa pääpaino on lainsäädäntövaltaa koskevassa toimivallanjaossa. Tutkimuksen yleisessä osassa tarkastellaan vertikaalisen toimivallanjaon kannalta olennaisia EU-oikeuden perusoppeja. Yhteisön toimivallan syntymisen suhteen erotetaan annetun toimivallan periaatetta korostava näkemys, jota kutsutaan legaaliseksi, ja toimivallan dynaamisuutta korostava näkemys. EU-oikeuden vertikaalista toimivallanjakoa koskevat perusopit nojautuvat sekä perustamissopimuksen määräyksiin että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Näiksi perusopeiksi luetaan annetun toimivallan periaate, pre-emption-doktriini, lojaliteettiperiaate, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate. Tutkimuksen yleisessä osassa tutkitaan myös yksityiskohtaisemmin yhteisön toimivallan olemassaoloa ja luonnetta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa. Tutkimuksen erityisessä osassa selvitetään sen yleisen osan tutkimustuloksia hyödyntäen, miten yhteisön lainsäädäntötoimivalta energia-alalla on kehittynyt, ja miten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaksi miellettyjä julkisen palvelun velvoitteita säännellään sähkömarkkinoilla. Tässä yhteydessä yhteisön energia-alan lainsäädäntöä ja yhteisöjen tuomioistuimen tätä alaa koskevaa oikeuskäytäntöä tutkitaan valikoiden ja suhteutettuna yhteisön energiapolitiikan vakiintuneisiin tavoitteisiin eli energiansaannin varmuuteen, ympäristönsuojeluun sekä kilpailukyvyn edistämiseen. Energia-alan sääntelyn on perinteisesti katsottu kuuluvan jäsenvaltioiden suvereenisuuden piiriin. Perustamissopimuksessa ei ole nimenomaista energiapolitiikkaa koskevaa oikeusperustaa, ja yhteisön toimivalta energia-alalla on siksi määriteltävissä implisiittiseksi. Yhteisön energiapolitiikkaa koskevia säädöksiä on annettu mm. perustamissopimuksen sisämarkkinoiden luomista (EY 95 artikla) ja ympäristöpolitiikkaa (EY 175 artikla) koskevia määräyksiä sekä nk. joustolauseketta (EY 308 artikla) oikeusperustana käyttäen. Tutkimuksen erityisen osan lopuksi tulkitaan ja systematisoidaan sähkön sisämarkkinadirektiivin säännöksiä julkisen palvelun velvoitteista ja yleispalvelusta sekä näiden seikkojen sääntelyä Suomen, Ison-Britannian ja Ranskan kansallisessa lainsäädännössä. Vertailun avulla pyritään selvittämään, miten nämä yhteisön lainsäätäjän tulkinnanvaraiseksi jättämät säännökset ilmenevät kyseisten jäsenvaltioiden kansallisista traditioista johtuen näissä maissa eri tavalla. Väitös Helsingin yliopistossa 14.2.2009.