Aapo Leisiö

Arathus pyrkii määrätietoisesti Mioksen kirkon suosioon ja ottaa arkkipiispalta saamansa tehtävän vastaan. Arathuksen seurueen kaikkia jäseniä päätös ei kuitenkaan miellytä, eikä matka suju niin ruusuisesti kuin nuori velho olettaa. Arathus ei lahtiessään tiedä, että tehtävä tulee muuttamaan hänen elämänsä pysyvästi, eikä edes virtaus anna anteeksi kaikkea. Varjot seuraavat Arathusta, kunnes vääjäämättä kietovat velhon syleilyynsä. Varjosielu kertoo Arathuksen matkasta etelään, pois Mioksen tutuista ja turvallisista maisemista. Etelään, jossa Gelendarin syntymän jumala ja paladinit käyvät jatkuvaa taistelua Darkonian kuolemaa ja tummien soturien rivejä vastaan. Varjosielu on tarina itsenäistymisestä, menettämisestä ja vastakohtien kohtaamisesta.

” Minä olin joskus Kylänpolttaja, Arathus sanoi. Hän ei vieläkään katsonut miehiin. Mutta en ole enää. Minä olen hän, joka nimeää itse itsensä. Minä olen Serassonin arkkivelho. Minä olen Muukalainen ja minä olen Lohikäärmeherra. Täällä pohjoisessa te voitte kutsua minua Tulenkantajaksi, Arathus käänsi katseensa viimein miehiin ja iski sauvansa Tulenkantajan maahan, jolloin sen kärjessä oleva metallinen liekkisymboli humahti leimuamaan maagista punahehkuista virtausta.” Arathus palaa synnyinseudulleen Miokseen etsimään sielulleen rauhaa, mutta huomaa joutuneensa mukaan maailman tapahtumiin. Mioksen ja Gelendarin ihmiset sekä komentaja Garnaran örkit marssivat epäkuolleiden jäljessä kohti etelää ja kohti viimeistä yhteenottoa. Se, kuka lopulta voittaa ja mitä, on epävarmaa. Sielujen Valtias on Pohjoisen legendat -fantasiakirjasarjan seitsemäs osa. Teos jatkaa fantasiasaagaa siitä, mihin edellinen osa Lohikäärmeherra päättyi. Sielujen Valtias kuljettaa lukijansa fiktiiviseen maailmaan, jossa luonnon energiat tottelevat niitä, joilla on valtaa käskeä, ja jossa kenenkään henki ei valtapelin kiemuroissa ole minkään arvoinen.

Arathus pyrkii määrätietoisesti Mioksen kirkon suosioon ja ottaa arkkipiispalta saamansa tehtävän vastaan. Kaikkia seurueesta päätös ei kuitenkaan miellytä, eikä matka suju niin ruusuisesti, kuin nuori velho olettaa. Arathus ei lähtiessään tiedä, että tehtävä tulee muuttamaan hänen elämänsä pysyvästi, eikä edes virtaus anna anteeksi kaikkea. Varjot seuraavat Arathusta, kunnes vääjäämättä kietovat velhon syleilyynsä. Varjosielu kertoo Arathuksen matkasta etelään, pois Mioksen tutuista ja turvallisista maisemista. Etelään, jossa Gelendarin syntymän jumala ja paladinit käyvät jatkuvaa taistelua Darkonian kuolemaa ja tummien soturien rivejä vastaan. Varjosielu on tarina itsenäistymisestä, menettämisestä ja vastakohtien kohtaamisesta.

Arathus etsii Mioksen kuninkaan poikaa nuoren Feranin kanssa Casteniorin mantereelta. Haltioiden mailla myös virtaus paljastaa uusia, mullistavia puolia itsestään. Mioksessa kuningas on loukussa Mournhaagin linnoituksessa ja samaan aikaan kirkko ja kapinalliset lordit vahvistavat asemiaan. Lynia ja Arkan omistautuvat herttua Sighilin vapauttamiselle Kalpojen salista, ja veljekset Herandol ja Qeisan päättävät kantaa vastuunsa sisällissodassa, jossa vastakkain saattavatkin olla syntymä ja kuolema. Vaeltavan saarnamiehen polulle kohoaa esteitä ja hän päättää luottaa Zeleniariin, mutta kaikki ei ehkä olekaan sitä miltä näyttää. Muukalainen johdattaa lukijansa velho Arathuksen mieleen, jossa rakkaus, intohimo virtaukseen ja sisäiset varjot kamppailevat elintilasta. Tapahtumat kuljettavat tarinan Mioksen sisällissodan käänteisiin, muinoin hylättyyn temppeliin ja Gelendariin, temppeliritarien keisarikuntaan, sekä Ruhniin barbaarien maille. Muukalainen on Pohjoisen legendat -kirjasarjan neljäs osa ja jatkaa fantasiaseikkailua siitä, mihin sarjan edellinen osa Tulenkantaja päättyi. Muukalainen kertoo uskollisuudesta, velvollisuudesta ja etsimisestä, mutta myös uskosta ja kaipauksesta.

TulenkantajaArathus on vajonnut varjoihin ja vanha seurue on hajonnut. Kapinan hiillos Mioksessa hehkuu yhä punaisempana, valmiina roihahtamaan liekkiin. Ja etelässä, Gelendarin kuningaskunnassa, puhaltavat muutoksen tuulet. Arkan ja Lynia eivät ole kuitenkaan valmiit päästämään irti Arathuksesta. Varjot velhon sielussa ovat kuitenkin synkät ja pitkät. Sielunvirtaus on ajanut Arathuksen varjoihin, mutta samalla se on tie kohti onnellisuutta ja rauhaa. Tulenkantaja kertoo Arathuksen ponnistelusta takaisin valoon, mutta kaipuu ja kostonhalu eivät irrota hänestä otteitaan. Menneet teot vaativat hyvitystä, ja Mios luisuu kohti hetkeä, jossa jokaisen on valittava puolensa. Aateliset ovat rauhattomia, kirkko tekee kaikkensa horjuttaakseen kuninkaan asemaa ja kiertävä saarnamies herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Tulenkantaja on Pohjoisen legendat -fantasiasarjan kolmas osa. Se on tarina vallanhalusta ja kostonhimosta, välinpitämättömyydestä ja rakkaudesta.

Arathus on vasta 10-vuotias, kun yllättävä sattuma muuttaa hänen elämänsä täysin. Sadut ja tarinat muuttuvat todeksi kun velho Gerron ottaa nuorukaisen oppipojakseen. Gerron tutustuttaa Arathuksen virtaukseen, jonka mahti ja mahdollisuudet täyttävät nuoren miehen mielen täysin. Ainakin siihen saakka kunnes eräs itsepintainen neito astuu kuvaan. Arathuksen vartuttua vanhemmaksi mestarin antama tehtävä vie hänet matkalle, joka tarjoaa haasteita ja kokemuksia, jotka vahvistavat nuorta miestä ja antavat hänen elämälleen jälleen uuden suunnan. Suhteet vanhoihin tovereihin kehittyvät ja uusia tuttavuuksia syntyy. Lohikäärmeen kynsi on perinteistä fantasiaa kunnioittavan kirjasarjan ensimmäinen osa. Teos sijoittuu maailmaan, jossa örkit ovat vain yksi hieman ihmisistä poikkeava rotu hyvine ja pahoine yksilöineen. Tässä maailmassa ylläpitävä voima, virtaus, on kaikkialla, mutta vain harvojen tavoitettavissa.