Aappo Kähönen

Suomi Moskovasta nähtynä selvittää Suomen roolia Neuvostoliiton ulkopolitiikassa Suomen itsenäisyyden ja neuvostovallan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Mitä neuvostoulkopolitiikka tavoitteli Suomessa? Millaisten kontaktien kautta Neuvostoliitto sai tietoa Suomen ulkopolitiikasta? Mitä Neuvostoliitto Suomen suhteen pelkäsi? Teoksessa Suomen roolia suhteutetaan Neuvostoliiton laajempaan ulkopolitiikkaan ja verrataan muihin sen läntisiin rajanaapureihin. Teos osoittaa, että Neuvostoliitossa Suomea tarkasteltiin pääsääntöisesti osana jotakin laajempaa kokonaisuutta, reunavaltioita tai Itämeren aluetta. Kansainvälisen tilanteen ohella sisällissodan jälkeinen valtion rakentaminen määritti vahvasti maiden suhdetta. Tutkimus perustuu laajaan, aiemmin julkaisemattomaan venäläiseen arkistoaineistoon ja valottaa erityisesti ulkopoliittisen päätöksenteon ja sisäpolitiikan vuorovaikutusta.

Kähösen tutkimus osoittaa, että Neuvostoliiton näkökulmasta neuvostoliittolais-suomalaisten suhteiden tosiasiallinen sisältö 1950-luvun toisella puoliskolla erosi selvästi sekä senaikaisesta että myöhemmästä ystävyys- ja luottamusretoriikkaan pohjaavasta julkisesta kuvasta. Samalla kun oikeiston ja vasemmiston välinen jako Suomessa korostui 1950-luvun jälkipuolella, Neuvostoliiton kritisointi voimistui ja se pelkäsi muutosten vaikuttavan myös Suomen ulkopolitiikkaan. YYA-sopimuksen turvallisuuspoliittisille sitoumuksille oli Neuvostoliiton kannalta saatava lisätakuut kontrolloimalla myös Suomen sisäpolitiikkaa ja taloussuhteita, erityisesti kansainvälisten kriisien yhteydessä. Teos on englanninkielinen.