Aarno Rimpiläinen

Olen kuvannut runoissani tätä maallista vaellusta alkaen teini-iästä eläkeikään. Olen käsitellyt erilaisia aiheita laidasta laitaan; rakkausrunoista isänmaallisiin runoihin, kuntourheilurunoista elämänloppumisrunoihin, metsästysrunoista maailman politiikkaa käsitteleviin runoihin, eli kaikista elämän osa-alueista. Koska rakkaus, rakastuminen ja parisuhde ovat olleet minulle se elämän tärkein juttu, niin myös rakkausrunoja on eniten määrällisesti. Myös rakkaat harrastukset, kuten metsästys, kalastus ja kuntourheilu ovat vahvasti mukana runoissani. Kun ihmiselle tulee ikää ja kaverit poistuvat viereltä, niin sitä alkaa ihmispolo miettimään tätä elon rajallisuutta ja tätä hienoa aikaa täällä maan päällä. Myös nämä aiheet ovat saaneet runosuoneni sykkimään. Yksi luomistuotannon virtalähde on ollut vuosien ajan Kuusamon mökki, jossa monet, varsinkin luontoon liittyvät runot, ovat saaneet alkunsa. Työelämä haasteineen ja kuormittavuuksineen osittain tukahdutti luomisvimmaani, mutta nyt kun olen eläkkeellä, niin luomisvimma on palautunut ja runoja on alkanut syntymään kuin nuoruudessa konsanaan. Aarno on syntynyt Utajärvellä vuonna 1950, ja työuran hän tehnyt tuotantomestarina Nesteellä ja Borealiksella vuosina 1974-2013. Runojen kirjoittamisen Aarno aloitti teini-iässä. Hän on kirjoittanut Teerenmetsästäjä-romaanin, joka ilmestyi vuonna 2023. Aarno on kirjoittanut myös metsästys- ja kalastustarinoita, sekä kuntourheilutapahtumista, kuten Finlandiahiihdosta ja Helsinki City Maratonista.

Tämä on kuvaus nuoren miehen, Roopen, elämästä 15-18-vuotiaana maaseutumiljöössä, iloineen ja suruineen. Hän on lahjakas urheilija, jolla on kovat tavoitteet: Roope haluaa heittää joskus keihästä olympialaisissa. Myös tytöt kiinnostavat Roopea kovasti, ja hän haluaa paljon kokemuksia eri tyttöjen kanssa. Kirjan loppupuolella hän joutuu käymään jaakobinpainia siitä, pitäisikö jo vakiintua ja lopettaa hengästyttävä meno kukasta kukkaan. Siihen löytyy ratkaisu. Myös metsästys ja kalastus ovat Roopelle tärkeitä harrastuksia, ja niistä opit ovat tulleet papalta, isältä ja enolta; näin eränkäyntitaidot ovat siirtyneet jouhevasti sukupolvelta toiselle. Roope ei anna ikinä periksi, vaikka joskus tulee lunta tupaan, vaan hän yrittää uudelleen ja kokee vastoinkäymiset suurena haasteena. Kirjassa on myös takautumia Roopen varhaislapsuudesta, jossa hän tekee kaikenlaisia kolttosia, jotka eivät ole mitään järkeviä juttuja, mutta kuuluvat pojan vintiöitten nuoruuteen. Tämä kirja on myös kuvaus maalaiselämästä ja suuresta muutoksesta, kun Roope muuttaa kaupunkiin opiskelemaan lukioon, ja hänestä tulee kaupunkilainen. Tässä romaanissa fakta ja fiktio sekoittuvat sopivasti.