Aimo Ruusunen

Vasemmistolaiset toimittajat kokivat vahvasti Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten kuohut: Työväenliike jakautui kahtia sisällissodan jälkeen. 1920-luvun valkoinen Suomi rajoitti sananvapautta muun muassa painokanteilla ja lehtiä lakkauttamalla. Moni toimittaja joutui vangituksi. Lapuan liike kyyditsi monia vasemmistotoimittajia, ja kommunistilakien myötä radikaalin vasemmiston lehtien ilmestyminen loppui tyystin. 1930-luvun puolivälissä nousivat kansanrintama-ajattelu ja vasemmistoälymystö uusine lehtineen. Jatkosodan aikana moni radikaali vasemmistolainen istui "turvasäilössä" - jossa tehtiin vankilalehtiä. Sotien jälkeen alkoivat uudet ajat, SKDL:stä tuli hetkessä suuri puolue ja vasemmistolehdistö nousi kuin feeniks-lintu tuhkasta. Tämän kirjan asiantuntija-artikkeleissa kerrotaan vasemmistolaisten toimittajien ja lehdistön vaiheista noin vuosina 1919-1956. Keskeisessä osassa ovat myös Neuvostoliittoon siirtyneet toimittajat ja heidän usein synkät kohtalonsa Stalinin ajan vainoissa.

Aimo Ruusunen on tutkinut Neuvostoliiton suomalaisten vaiheita pitkään. Uudessa kirjassaan "Tuomitut - Lisälehtiä ja opastusta Neuvostoliitossa kadonneisiin" hän valottaa selvittämisen käytäntöjä sekä julkaisee tietoja lähes 1 300 sellaisesta Neuvostoliittoon muuttaneesta, joita ei ole mainittu aikaisemmin vainoista kertoneissa yhteyksissä. Suurin osa heistä on vuosina 1937 ja 1938 jonkinlaisen tuomion saaneita. Suuri ryhmä tässä joukossa ovat Leningradissa ammutut, toinen ryhmä ovat kauas Suomen rajoista muuttaneet ja kolmas ryhmä Suomessa syntyneet, täältä paenneet venäläiset. Neuvostoliiton ja Venäjän suomalaisten vaiheita koskeva tutkimus on saanut viime aikoina uutta vauhtia, mutta monelta osin se on vielä keskentekoista. On yleisesti tunnettu asia, että 1930-luvun Neuvostoliiton vainoissa kohteina oli myös suomalaisia, mutta toisaalta eloon jääneiden ja sukujaan jatkaneiden elämästä tiedetään varsin vähän. Nykyisin Suomessa ja Venäjällä asuvilla on paljon sellaisia sukulaisuussuhteita, jotka odottavat löytäjiään. Aimo Ruusunen antaa uudessa kirjassaan työkaluja sukututkijoille ja kenelle tahansa, joka on kiinnostunut selvittämään maasta muuttaneiden elämänvaiheita ja perehtymään naapurimaan 1900-luvun historiaan. Tieto auttaa ymmärtämään myös niitä Suomen historian vaiheita, joina maan sisäiset tapahtumat edistivät muuttoliikettä itänaapuriin. Aimo Ruusunen on Lappeenrannassa asuva filosofian tohtori. Hän on selvittänyt Neuvostoliiton suomalaisten vaiheita ensin toimittajana ja myöhemmin tutkijana 1980-luvun lopulta lähtien. Warelia on julkaissut myös Ruususen edellisen, vuonna 2020 ilmestyneen ja suurta huomiota saaneen kirjan "Punakankaan suomalaiset - Teloitus- ja hautapaikka Krasnyi bor 1937-1938".

Krasnyi bor sijaitsee Petroskoista Voznesenjeen vievän tien (P19) varrella muutama kilometri ennen Derevjannojen kylää. Krasnyi borin eli Punakankaan männikkö oli yksi vuosien 1937 ja 1938 joukkoteloituspaikoista. Punakankaan tekee meille muistettavaksi erityisesti se, että siellä teloitettujen ja sinne haudattujen suomalaisten suhteellinen osuus oli kaikkein suurin. Punakankaalla ammuttiin lähes 1 200 ihmistä, suomalaisia heistä oli noin 580. Paikallisia karjalaisia siellä teloitettiin noin 430. Muut suomalaisten joukkoteloituspaikat ovat Sandarmoh Karjalan Karhumäessä, Levassova Pietarin lähellä, Petroskoin lähitienoot sekä Tseljabinsk. Yhteensä näissä paikoissa lepää useita tuhansia suomalaisia. Käyttäen lähtökohtana petroskoilaisen Juri Dmitrijevin ja muiden tutkijoiden keräämiä tietoja Aimo Ruusunen on etsinyt nimiluetteloissa oleville henkilöille elämäkertoja. Punakankaan suomalaiset kuvaa myös heidän perheidensä vaiheita alkaen syntymästä Suomessa ja päätyen työhön ja toimintaan Neuvostoliitossa. Teos kuvaa parinkymmenen esimerkkitapauksen pohjalta sitä, miten usein työnhakuun perustunut muutto naapurimaahan muutti ihmisten elämän. Aimo Ruusunen on Lappeenrannassa asuva filosofian tohtori. Hän on työskennellyt kirjan aihepiirin parissa toimittajana ja myöhemmin tutkijana 1980-luvun lopulta alkaen.

FT Aimo Ruusunen esittelee kymmenien esimerkkien avulla kulttuurivaikuttajien matkustamista ennen itsenäistymisen aikaa. Oivaltavista pienistä henkilötutkielmista muodostuu kokonaiskuva, jollaista ei ole ennen tehty. Suomi oli olemassa jo ennen vuotta 1917, niin myös suomalainen kulttuuri. Itsenäistymistä edelsi useiden vuosisatojen kehitys, johon vaikuttivat oleellisesti kulttuuriväen opinnot ja matkailu Euroopassa. Ulkomailta etsittiin vaikutelmia, saatiin ammattitaitoa sekä löydettiin taiteelliselle ja muulle työlle uudenlaisia työkaluja. Ulkomailla nähtiin esimerkkejä ja esikuvia. Näin alkoivat suomalaiseen kulttuuriin vaikuttaa entistä vahvemmin kansainväliset muodit ja virtaukset.