Ain'Elisabet Pennanen

HUOMENSYNTY on tekijänsä vanhuudenteos kylmän vuodenajan ja kuoleman toistuvin aihein. Se yhdistää tankarunoja ja lyriikan muita perinnemuotoja vapaarytmisiin teksteihin, suosii yhtä lailla mietelmiä kuin lauluja. Alkuaan 1943 julkaistua teosta pidettiin "voimakkaan kauneuden intohimon" läpäisemänä näyttönä kokemuksesta, näkemyksestä ja innoituksesta. HUOMENSYNTY saa nyt uusintapainoksensa 80 vuotta ilmestymisensä jälkeen.

"Uu-uu vaan! vinkuu sieluni tuuli." PALKKAPIIAN PÄIVÄKIRJAssa keskitytään kartanoa pyörittäviin toimen ihmisiin ja heidän suhteisiinsa kesää viettäviin omistajiin. Asioita taltioiva Arma Vieras ei ole niinkään kotiapulainen tai palvelijatar vaan taloudenhoitaja: ajatuksissaan hän on vapaa ja sivistynyt, mutta asemaltaan hän on yhtä kaikki lähempänä sisäkköä ja asiatyttöä kuin isäntää taikka tämän poikaa ja ystäviä. Tähän vaikuttaa totta kai myös sukupuoli, jonka ulottuvuuksista saadaan paljon irti. Päiväkirjamuotoon nojaten teos puntaroi luokkayhteiskunnan murtumia ensimmäiseen maailmansotaan luisuvassa Euroopassa. Alun perin jouluksi 1918 ilmestynyt "romaaninovelli" on omintakeista proosaa, johon moniaineksisuuteen ja terävyyteen suomalainen julkisuus ei ollut lainkaan valmis, mutta jonka notkeutta ja älyllistä etevyyttä eivät kiistäneet kirjan moittijatkaan. Uuteen ntamo-painokseen on lisätty runsaasti loppuhuomautuksia.

"Riemuin sinne sävelmereen,solisevaan sävelmereen,sävelenä kuolen." TSCHANDALAN VANKI on etsivää ja iskevää modernia runoa varhaisista taitajistamme ohitetuimmalta. Aikalaisista Eino Leino tunnisti kirjailijan "rytmiaistin" etevyyden ja kirjan omaehtoisen "perussävelen". Otavan 1907 julkaisema kokoelma ilmestyy nyt uutena ntamo-kirjana.

"Kuulen, kuinka hän kohtelee avuttomia naisia, jotka eivät ole suostuneet hänen rakkauteensa..." VOIMAIHMISIÄ on tiheätunnelmainen romaani itseään etsivästä nuoresta opettajasta. Se mittailee naisen osaa, asemaa ja vapautta 'uudesta ihmisestä' kohisevassa modernissa kulttuurissa. Kapellimestari Georg, "tuo sattuman tuoma miespirsta", syöksee koulukasvattaja Hellevin raiteiltaan. Kertoessaan tapauksestaan Hellevi käy läpi ja pohtii yhteiskunnan kivulloista murrosta. Kutakuinkin unohdetun mutta nyt näköispainoksena uuden elämän saavan romaanin tempo on kiivas ja kieli suorasukainen, runsas. "Teidän otsanne näyttää niin hedelmälliseltä, että, jos te joskus synnytätte, teette sen otsan kautta, niin kuin muinaiset jumalat."