Aino Pihlajamäki

KESÄN TAIKAAOn kesässä taikaa, jota ymmärrä en. Se elää ja kukoistaa ja satonsa antaa ajallaan. Kesän taika, se on kuin elämä,jota ihminen ymmärrä ei. Miten se syntyy, miten se kuolee pois. LUONNON KAUNEUSLuonnon kauneus, se on sanatonta puhetta,se on puhetta Jumalan, kuuntelin ja aistin sitä. Sain siitä voimaa itsellein, jaksoin elää ja rakastaa. Luonnon kauneus, lähtöisin kädestä Jumalan. Tunsin elämän, joka siitä virtasi,ei mikään voinut sitä sammuttaa. Kesät olivat kuin taikaa, niitä elin ja peilasin.

Elämän kultahiput ja jyvät mitä ne ovat? Rakkauden kaipuu ihmisyys ja inhimillisyys. Tuska ja kyyneleet, ovat sisäisen ihmisen kasvualustaa, joista lähtee sisäisen minän eheytymi nen. Kasvu kohti inhimillistä ihmistä on löytöretkistä suurin, sillä se johtaa eheyteen ja sisäisen elämän rikkauksiin. Elin ja koin sen, löysin itseni sisältä syvältä sydämestä, josta kasvu alkaa ja elämä uusi. LÖYTÖRETKI Tänään löysin itseni uudella tavalla oli elämä kuin unta, pelkkää silkkiä vaan. Voisipa jokaisena päivänä olla oma itsensä ja löytää oma sisäinen minä ja kurkottautua kohti taivasta taas. Mitä minussa tapahtui sitä ymmärrä en. Rauha ja lepo täyttivät sisäisen minän yhteys omaan itseensä on löytöretkistä suurin tänään