Aira Huisko

Tarinoitaan kertoo seinät kallion, jatkuu vuoren alle luola loputon. Hyinen tuuli soittaa onkaloissa. Vastaa kaiku huutoon huuhkajan. Aira Huiskon seitsemäs runokirja kertoo kiinnostavia tarinoita metsästä. Vanhat puut, kalliot ja metsälammet ovat pääosassa. Runoissa tavataan myös metsän asukkaita, tutuista eläimistä haltioihin. Viimeisessä kappaleessa. “Muistoja ja muita tarinoita” on riemukkaita sattumuksia kuvattuna runon keinoin. Varmasti saat lukukokemuksesta hyvän mielen.

Auringonlaskun aikaan syntyy valon ja varjon leikki. Hiljainen hämärä tarttuu pehmeänä käteeni. Kuljemme kaitaa polkua läpi tummenevan metsän. MUTKAISET POLUT on erilainen runokirja. Kaikki runot ovat tarinoita ja kaikki tarinat runoja. Polku voi johtaa satuun, sateeseen, tai seikkailuun. Luonto puhuu meille jokaiselle, jos vain pysähdymme kuuntelemaan. Maailma ilman eläimiä olisi kovin tyhjä. Roope kukko on “herrasmies” omalla paikallaan. Kun kurjet lähtevät, peittää hiljaisuus pellot ja suot. Otso heittäytyy talvipesään, vain tuulen kumu kulkee yli. Jos heitä ei olisi. Mitä silloin olisi? Kirjan sivuilta löytyy myös muistoja ja mutkia. Kuinkas muuten, kun elämän polut ovat mutkia täynnä. Kiinnostavia lukuhetkiä Aira Huiskon kahdeksannen runokirjan parissa.

PIMEYSIkkunan takana on pimeys. Tummin kasvoin se katsoo valoisaan tupaan. Minä en näe, mutta pimeys näkee minut. En pelkää. Pimeys ei ole mitään. Aamulla se lakkaa olemasta,kuolee pois. En avaa ovea, en ikkunaa. En päästä sitä tupaan. Yön tullen,sammutan valon. Se on nyt täällä! Tämä runokirja tarjoaa luettavaksi ikkunakirjeitä, ne ovat tie elettyyn aikaan. Ikkunakirjeet vievät myös mielikuvituksen upeisiin maailmoihin. Todellisen ja kuvitellun rajaa on joskus vaikea nähdä. Sielukkaat maisemakuvaukset kulkevat punaisena lankana koko lukijamatkan. Viimeiset runot kertovat eläinmaailman iloista ja suruista. Lue, näe ja tunne.

Kulki sivellin hiljaa kuin arkaillen,piirteli viivaa niin tummaa. Läpi usvan se kulki ja rantojen,se kuvaili maisemaa kummaa. Aira Huiskon neljäs runokirja heittäytyy unelmiin. Elämä on kuin akvarelli, joka löytää muotonsa veden ja värien utuisuudesta ja pehmeydestä. Kotijärven kaislarannasta alkaa soutu unelmaan. Unelmien venhe soljuu pilvissä ja sieluni metsissä. Satujen saarilla ja autiotalojen hämärissä huoneissa.

Suon makea tuoksuviipyy hiljaisella polulla. Punaisin helmin kukkii mustikka,kimalainen surraa,tuuli lempeästi laulaa. Mustan suolammen pinnalla väreilee virvatulen tanssi. Virvatuli tanssii kepein kengin,viettelevän liekin hurmos sokaisee,kutsuu luokseen ja katoaa. Aira Huiskon kolmas runokirja on ylistys järvien, soiden ja metsien ihanuudelle. Vaeltaminen hiljaisilla rannoilla antaa voimaaja ymmärrystä luonnon tarkoituksesta. Luonnossa syntyvät tuhannet runot ja sävelet,jokaisessa runossa elää muistot ja unelmat,vaikka katse himmenee jäävät muistot jäljelle. Ei päästetä rantoja pakenemaan.

Elämä on täynnä tunnelmallisia hetkiä, sattumia ja tahatonta tilannekomiikkaa. ”Sattumien sankarit,” ovat pääosassa näissä mukavissa pikkutarinoissa. Muutama esimerkki siitä mitä on odotettavissa:Kylässä Iloitaan sähkövaloista. Vasikankokoinen Rekku on koiranilmojen virtuoosi. Tutustutaan kekseliäisiin kissoihin ja kilttiin kylkiäiskoiraan. Seurataan Jaskan ja Kepan askareita ja mielipiteitä. Keitä olivat kauppiaat ja kulkurit? Joskus elämä voi olla hiuskarvan varassa, tai hiukset kertovat ruiskukasta. Työpaikalla on kaikki mullin mallin. Hilleville tapahtuu perin kakkamainen juttu. Kirjan lopussa on mehukkaita mukuloitten väläyksiä.

Hämärän syleilyssä, ihmiset elävät tavallista arkeaan, kunnes jotain tapahtuu. Mielenkiintoiset tarinat tempaavat mukaansa. Kummalliset talot, oudot esineet ja unet, johtavat salaisuuksien syövereihin. Vanhan päiväkirjan, kummallisen tuolin, salaperäisen mustan rekan ja vanhan sahalaitoksen salaisuuksia selvitellään. Seurataan Aarne Laitisen kohtalokasta kotimatka. Ratkaistaan Enolan salaisuus. Pistäydytään rauhallisella Pajumäellä, ja monta muuta mielenkiintoista ja jännittävää kretomusta. Kannattaa heittää kaikki normaali ajattelu romukoppaan ja antautua Hämärän syleilyyn. Jokainen kirjan kertomus on oma tarinansa, niissä seikkaillaan monella aikakaudella, jopa eri maailmoissa.

KESÄILTAKesäillan aurinko jo mailleen vaeltaa. Hämärtää. Linnut laulaa. Mehiläinen ahertaa. Akkunasta tuntuu tuoksut illan ihanat. Mieleesi sä kätke hetket kauneimmat.