Aku-Tuomas Mattila

Englantilainen Classix Nouveaux oli osa 1980-luvun alun futurismi/uusromantiikka-liikettä. Yhtye oli suosittu kotimaassaan, mutta ei aivan kärkikastia. Korkein sijoitus brittilistalla oli 11. eli virallisestikaan Classix Nouveaux ei ollut top ten -bändi. Muualla maailmalla suosio oli suurempaa ja siitä kiitos menee aktiiviselle kiertämiselle. Reilun kolmen vuoden aikana Classix Nouveaux soitti yli 300 keikkaa yli 30 maassa. Idässä kaukaisin paikka oli Japani, lännessä USA, pohjoisessa Islanti ja etelässä Sri Lanka. Myyntilistan ykköspaikoilla yhtye oli Boliviassa, Islannissa, Israelissa, Jugoslaviassa, Portugalissa ja Thaimaassa sekä useamman kerran Puolassa, mutta poikkeuksellisen suurta suosio oli myös Suomessa. Classix Nouveaux pärjäsi niin myyntilistoilla kuin myös nuorisolehtien äänestyksissä. Suosikin Grand Prix -äänestyksessä vuonna 1982 yhtyeen eteen kiilasivat ainoastaan Duran Duran ja Freestyle. Suomessa Classix Nouveaux kävi neljä kertaa soittaen maassamme yhteensä 19 keikkaa. Ensimmäisellä kiertueella marraskuussa 1981 lämppärinä esiintyi kitaristilahjakkuus Jimi Sumén ja vain viittä kuukautta myöhemmin suomalaiskitaristi soitti Classix Nouveauxin riveissä Englannin-kiertueen avauskeikalla. Suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen futurock-yhtye oli yht'äkkiä entistäkin kiinnostavampi ja mediat raportoivat omasta pojastamme maailmalla. Classix Nouveaux - matkalla jossain päin Suomea 1981-1983 -kirja keskittyy nimeään kunnioittaen neljään Suomen-kiertueeseen, mutta sivutuotteena kansien välistä löytyy myös laajin koskaan julkaistu Classix Nouveaux -historiikki. Kirjaan on haastateltu yhtyeen jäseniä sekä muita henkilöitä, jotka olivat mukana matkalla jossain päin Suomea.

Aku-Tuomas Mattilan kirja kertoo Bogart Co -yhtyeen menestyksistä, epäonnistumisista, ennätyksistä, nousuista, laskuista ja kaikesta niiden väliltä. Kirjaa varten on haastateltu kaikkia Bogart Co.-yhtyeen jäseniä, tuottajia, levy-yhtiöiden edustajia sekä yhtyeen henkilökuntaa. Tuoreiden muisteluiden lisäksi aikalaislähteinä on käytetty 1980-luvun lehtijuttuja.

Raisiolainen SIG teki läpimurron debyyttisinglellään ”Tiina menee naimisiin” kesällä 1980. Suoraan tähtitarhaan noussut bändi tehtaili seitsemän vuoden aikana lisää hittejä, mutta kirkkain huippu jäi saavuttamatta. Aina oli joku edellä. Pelle, Eput, Yö tai Dingo. Jättihitit ”Vuosisadan rakkaustarina”, ”Ludvig van Beethoven” sekä ”Hyvää syntymäpäivää” henkivät suomalaisille 80-luvun nostalgiaa. Moni mieltääkin SIGin pelkästään 80-luvun bändiksi. Menestysaikojen kokoonpanon hajoamisen jälkeen mielisairaanhoitajaksi valmistunut yhtyeen laulaja ja keulahahmo Matti Inkinen teki mm. soolouraa, pyöritti 90-luvulla turkulaista ja äänekoskelaista SIG-kokoonpanoa, kunnes vuosituhannen alussa palasi yhteen kultakauden soittajien kanssa. Raisiolainen SIG saattaisi olla yhä edelleenkin kasassa, jos bändin ura ei olisi päättynyt Matti Inkisen sairastumiseen ja traagiseen kuolemaan vuonna 2009. Portaat purppurasumuun on yli 40 haastattelun ja lukuisten lehtiartikkeleiden avulla kasattu teos yhdeksän pitkäsoittoalbumia julkaisseesta SIG-yhtyeestä. Tarina kuljettaa yhtyettä treenikämpältä keikoille ja studioon, videokuvauksiin Pariisiin, ystävyyskaupunkimatkalle Ruotsiin sekä omiin synttärijuhliin Viroon. Kirjassa pohditaan bändin hölmöjä kohelluksia, mutta myös liiketaloudellisia ratkaisuja, joissa SIG oli edelläkävijä. Portaat purppurasumuun on SIG-yhtyeen tarina, mutta se on myös kertomus kaveriporukasta, josta yksi poistui kaikkien järkytykseksi liian aikaisin. Aku-Tuomas Mattila (s. 1971) on turkulainen SIG-fani ja musiikkijournalisti, joka päivällä pohtii kansainvälistä liiketoimintaa ja illalla moniottelee populaarikulttuurin parissa.