Alpo Tiilikka

Projektip llikk Pekka Puhkula n ki pirun ty huoneessaan er n maanantain iltana. - Hyv iltaa, herra Puhkula, piru sanoi kohteliaasti matalalla nell . - Huomaan ett teill on kiire. Minulla olisi kuitenkin mielenkiintoista asiaa. Toivon ett l hdette mukaani. T st alkaa Pekka Puhkulan huima seikkailu olentojen parissa, jotka olivat todellisuutta entisaikojen suomalaisten el m ss ja uskomuksissa. Nyt ne ovat yht tosia Pekan uudessa maailmassa. Aluksi el m soljuu kuin sadun maailmassa. Mutta hiisill on teht vi , jotka he toivovat Pekan hoitavan. Vapaaehtoisesti tai v hemm n vapaaehtoisesti.

Vanha rapistuva yksikerroksinen kerrostalo uinuu puiden ja pensaiden takana. Heikkohermoiset asukkaat lähtevät pois pian taloon tultuaan, sitkeimmät ovat asuneet siellä vuosikymmeniä. Talossa kummittelee ja siellä vaikuttaa outoja voimia. Pahempaa on tulossa. Nyppyläkatu 1 kertoo talon ja muutamien sen asukkaiden elämästä. Nämä ovat yhtä outoja kuin talokin: Leipääntynyt pastori, ulkona viihtyvä alkoholisti, maansäteilyä tutkiva meedio, ahkera mutta yksinäinen opiskelija. Mikä on se voima, joka sekoittaa heidän ajattelunsa ja toimintansa? Teos on kirjoitettu osallistuvalla huumorilla lukijan nautinnoksi.

Rihman kiertämää on Hups-kirjoittajien ensimmäinen kokoelma. Kaksitoista tarinaa. Kuusi kirjoittajaa. Yksi antologia. Novelleissa kaipaus punoutuu lähes huomaamattomina rihmoina henkilöidensä ympärille, muodostaen kudelman, jota ilman tunnet olevasi alaston. Tarjolla on lämmintä huumoria, vakavia aiheita, rikoksia ja absurdia ilottelua. Jokaiselle jotakin - tai ei kenellekään mitään. Hups-kirjoittajat ovat Maarit Kivimäki, Erja von Koch, Erik Paananen, Leila Pihlajaniemi, Pekka Purra ja Alpo Tiilikka.

Murmuli oli maahinen, nuori ja elämänhaluinen. Hän eli muiden maahisten kanssa maan alla ihmisten tietämättömissä. Hän kuten muutkin nuoret maahiset oli kovin utelias näkemään, miten ihmiset elivät. He saivat selville, että ihmisillä oli kaikki paremmin. Heillä oli televisiot, stereot ja muut välineet, jollaisista maahiset eivät olleet osanneet nähdä edes unta. He alkoivat haluta itselleen samanlaiset viihdykkeet. Maahiset tekivät ahkerasti työtä. He kasvattivat nauriita, keräsivät marjoja ja metsästivät villisikoja. Nuorten mielestä se oli turhaa. Kaupan roskalaatikosta voi hakea pitsaa ja muuta ruokaa niin paljon, kuin halusi. Nuorten ja vanhojen välit kiristyivät. Myöskään ihmiset eivät katsoneet hyvällä maahisten uutta yritteliäisyyttä. Kirja kertoo, miten maahiset selvisivät uudenlaisessa maailmassa. Se kertoo myös muusta maan väestä - peikosta, hiidestä, tontuista. Ja tietenkin ihmisistä, Pekasta, Mariasta, papista, nimismiehestä ...