Andreas Koivisto

Kivikautisen ruukunsirun seinämästä löytynyt sormenjälki mullisti pienen pojan elämän. Kenen sormenjälki se oli? Kuka hänen isovanhempiensa talon ympärillä Stenkullassa oli menneisyydessä liikkunut? Vantaan Stenkullan kallion ympäristössä on asunut ihmisiä aina jääkauden lopulta lähtien. Maisema on muuttunut ulkosaaristosta sisämaan asuinlähiöksi. Suurten arkeologisten kaivausten avulla on mahdollista muodostaa kokonaiskuva paikan tapahtumista viimeisten vuosituhansien ajalta. Alueen historiaa ei kuitenkaan voi kertoa katsomatta ympäröivän maailman tapahtumia. Siksi kirjassa liikutaan myös ympäri Suomen ja Euroopan. Tuloksena saadaan monipuolinen kuva menneisyydestämme. Kirjassa hyödynnetään viimeisiä tutkimustuloksia arkeologiasta, kielitieteestä ja DNA-tutkimuksesta. Kirja pyrkii antamaan Suomen muinaisuudelle kasvot ja tuomaan lähemmäksi täällä eri aikoina asuneita ihmisiä. Keitä nämä ihmiset olivat, mistä he tulivat, miltä he näyttivät, mitä kieltä he puhuivat? Kertomus kietoutuu myös kirjailijan omaan menneisyyteen ja hänen henkilökohtaisiin suhteisiin kotiseutuunsa. Andreas Koivisto (s. 1978) on arkeologi ja kirjailija. Vuonna 2024 hänet palkittiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla teoksesta Ikikallion tarinoita - mammuteista meidän aikaamme.

Ikikallion tarinoita / Urbergets berättelser on kiehtova tarinallinen ja komeasti kuvitettu tietopaketti Suomen esihistoriasta nykyaikaan. Sivuilla seikkailevat jääkautta edeltäneellä kukoistuskaudellaan niin mammutit kuin myös ihminen varhaisimmasta, kivikaudenaikaisesta versiostaan pronssi- ja rautakauden kautta nykyiseen Homo Sapiensiin. Ikikallion tarinoita / Urbergets berättelser är en fascinerande berättelse och ståtligt illustrerad faktabok som sträcker sig från Finlands förhistoria fram till nutid. På bokens sidor träffar vi först istidens mammutar och tidiga människor från stenåldern. Boken tar oss sedan via brons- och järnåldern fram till dagens Homo Sapiens. Kirjan kuvittaja Tom Björklund (s. 1963) on kansainvälisesti arvostettu kuvataiteilija, jonka maalauksia on käytetty museoiden näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hänen töitään on julkaistu monien ihmisen esihistoriaa käsittelevien tieteellisten artikkeleiden yhteydessä maailmanlaajuisesti. Hänen kuvituksiaan on ollut myös useissa luonto- ja historia-aiheisissa kirjoissa ja aikakausilehdissä. Björklund sai työstään Björn Kurtén -palkinnon vuonna 2011 ja Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon sekä Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan 2010. Ikikallion tarinoita -kirjan kirjoittaja Andreas Koivisto (s. 1978) on arkeologi. Hän työskentelee Vantaan kaupunginmuseossa ja on Vantaa-Seuran puheenjohtaja. Ikikallion tarinoita on hänen toinen tietokirjansa lapsille. Hänen tietokirjansa Sotungin kylästä on valittu Vuoden 2012 Kotiseutukirjaksi. Lisäksi Koivisto on palkittu myös Björn Kurtén -palkinnolla arkeologian onnistuneesta popularisoinnista. Bokens illustratör Tom Björklund (f. 1963) är en internationellt uppskattad bildkonstnär, vars målningar har använts i utställningar på museer i Finland och utomlands. Hans bilder har publicerats i anknytning till vetenskapliga artiklar om människans förhistoria i medier runt om i världen och han har också gjort illustrationer till ett flertal böcker och tidskrifter om natur och historia. För sitt arbete erhöll Björklund Björn Kurtén-priset år 2011 och Statens pris för informations- spridning samt Lauri Jäntin säätiös hedersomnämnande 2010. Urbergets berättelser -bokens författare Andreas Koivisto (f. 1978) är arkeolog. Han jobbar på Vanda stadsmuseum och är ordförande för Vandasällskapet. Urbergets berättelser är hans andra faktabok för barn. Hans faktabok om byn Sottungsby valdes år 2012 till årets hembygdsbok. Koivisto har också blivit belönad med Björn Kurtén priset för lyckad popularisering av arkeologi.

Maahan törmää outo avaruusalus, jonka miehistönä on hyvin edistyksellisiä madonkaltaisia olentoja, joita kutsutaan aikamadoiksi. Aikamadot ovat madonreikien läpi ajassa matkustavia pieniä otuksia, jotka seikkailevat eri historiallisissa aikakausissa. Jonkun sabotoitua heidän avaruusaluksensa ohjausjärjestelmää, aikamadot joutuvat tekemään pakkolaskun Maa -nimiselle planeetalle. Aikamadot ovat pieniä kädellisiä madonkaltaisia olentoja. He osaavat puhua ja ovat teknisesti hyvin edistyksellisiä. Ja kaikkein tärkeintä: He osaavat matkustaa madonreikien läpi ajassa! Maahan tehdyn pakkolaskun jälkeen aikamatojen avaruusalus ja aikamatkat mahdollistava madonreikägeneraattori ovat kuitenkin olleet rikki. Madot ovat jumissa planeetalla, jota näyttää hallitsevan kahdella jalalla kävelevät olennot, joita kutsutaan ihmisiksi. Kun nuorin aikamadoista, pilottikokelas Glimma, sattumalta löytää vanhan ruukunsirun ja syöttää sen madonreikägeneraattorille, alkaa seikkailu jota Glimma tuskin ikinä unohtaa. Henkiin herännyt madonreikägeneraattori heittää Glimman sekä kapteeni Robuksen suoraan 1400-luvulle. Sieltä matojen on yritettävä löytää tie takaisin nykyaikaan muiden aikamatojen luokse. Seikkailun aikana aikamadot saavat tutustua vanhoihin kaupunkeihin keskiajan Euroopassa sekä oppivat mikä Hansaliitto oli. Itämerellä he törmäävät merirosvoihin, jotka kutsuvat itseään vitaaliveljeiksi ja selviytyvät juuri ja juuri kauppiaan varastossa tapaamansa rotan kynsistä. Lopuksi lukija saa selville mikä kumma Jacoba-kannu oikein oil ja että sellaisia voi oikeasti löytää arkeolgisilla kaivauksilla. Aikamadot ja Hansaseikkailu -kirjassa lukija pääsee tutustumaan keskiaikaiseen Eurooppaan, jota hallitsivat Hansa-kauppiaat ja Itämerellä liikkuvat merirosvot. Kirja tutustuttaa lukijan historiaan ja menneeseen sadun ja seikkailun lomassa.

Helsingin pitäjän kirkkokylä on Tuusulantien ja Kehä III:n välissä säilynyt perinteinen ja idyllinen maalaiskylä. Kirkonkylä ei ole mikä tahansa kylä, sillä siellä sijaitsi pitkään koko nykyisen pääkaupunkialueen keskus. Kehittyvästä yhteiskunnasta huolimatta Kirkonkylä on onnistunut säilyttämään perinteisen ulkoasun ja on Vantaan parhaiten säilyneitä kulttuurimaisemakokonaisuuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kylä olisi museoitunut, päinvastoin se on hyvin eloisa. Siitä pitävät huolen kyläkoulu, joka on Suomen vanhin käytössä oleva koulu, kylässä järjestettävät erilaiset tapahtumat sekä tietenkin kylän asukkaat, jotka pitävät yllä kylän yhteishenkeä ja huolehtivat vanhoista ja arvokkaista rakennuksista. Kyläläiset itse ovat yhä vaikuttuneita siitä, että Kirkonkylä on maailman napa ja keskipiste. Kylä risteyksessä käsittelee Kirkonkylän arjen elämää maanläheisellä tavalla, erityisesti naisten ja lasten näkökulmasta. Kirjan aikajänne ulottuu kivikaudesta nykyaikaan. Kylässä on tehty muun muassa arkeologisia, rakennushistoriallisia sekä kasvitieteellisiä tutkimuksia. Voimakkaimpana kuuluu kuitenkin kyläläisten oma ääni. Helsinge kyrkoby är en traditionell och idyllisk landsbygdsby belägen i korsningen mellan Tusbyvägen och Ring III. Kyrkoby är inte vilken by som helst, utan här låg länge hela nuvarande huvudstadsregionens centrum. Trots att det omkringliggande samhället utvecklas i rask takt har Kyrkoby lyckats bevara sitt traditionella utseende och är en av Vandas bäst bevarade enhetliga kulturmiljöer. Detta innebär ändå inte att byn skulle vara ett museum, tvärtom är den en livskraftig helhet. Byskola ser till att det finns liv och rörelse i byn. Skolbyggnaden är Finlands äldsta skola som ännu är i bruk. Byns samt naturligtvis av byborna, som sköter om sina gamla och värdefulla byggnader. Byborna själva är fortfarande övertygade om att Kyrkoby är världens nav och centrum. Byn i vägskälet behandlar vardagen i Kyrkoby på ett jordnära sätt, speciellt frän kvinnors och barns synvinkel. Bokens tidsperspektiv sträcker sig från stenålder till nutid. Man har gjort bland annat arkeologiska, byggnadshistoriska och etnologiska forskningar i byn. Starkast ljuder ändå bybornas egna röster.