Anette Malinen

När, hur och varför har det ansetts berättigat i Finland och Sverige att inskränka en vuxen individs politiska, civila eller sociala rättigheter pga. hans eller hennes konsumtion av alkohol/droger? Vad kan tvångsvården av missbrukare berätta om marginaliserade medborgares rättigheter och skyldigheter? Vilken har kommunens roll varit i utformandet av medborgarnas möjligheter att påverka sin egen livssituation? Detta är grundfrågorna i denna bok som tar avstamp i en historisk jämförelse mellan de sex städerna Kotka, Lahtis och Tavastehus samt Norrköping, Västerås och Växjö. Undersökningen spänner över mer än sex decennier. Den tar sin början i 1930-talets depression, studerar sedan andra världskrigets effekter på den lokala missbrukarvården, följt av efterkrigstiden då välfärdsstaten byggdes och etablerades, för att slutligen se på vilket sätt nyliberalismens era och 1990-talets krisår påverkade missbrukarvårdens kvalitet, innehåll och tillgänglighet med utgångspunkt i missbrukarnas sociala och civila rättigheter.

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia päihteidenkäyttäjän itsemääräämisoikeutta eli autonomiaa sosiaali- ja päihdehuollossa. Tutkimuskysymykset koskevat päihteidenväärinkäyttäjien ja viranomaisten määritelmää yksilön autonomiasta sekä heidän mielipidettään päihteidenkäyttäjään kohdistetuista (pakko)toimenpiteistä ja pakkohoidosta eli tahdosta riippumattomasta hoidosta. Lisäksi selvitetään, miten päihteidenkäyttäjän toimintavapauden (autonomian) rajoittaminen eli interventio perustellaan. Tutkimustulosten mukaan sekä viranomaiset että päihteidenväärinkäyttäjät ovat samaa mieltä siitä, että pakkotoimenpiteitä tietyissä tilanteissa tarvitaan. Pakkotoimenpiteiden käyttö on päihteidenväärinkäyttäjien mielestä oikeutettua väkivaltaisia, alaikäisiä, psyykkisesti tai fyysisesti huonossa kunnossa olevia kohtaan. Viranomaiset käyttäisivät pakkotoimenpiteitä lisäksi raskaana olevien päihteidenkäyttäjien kohdalla. Tutkimusaineiston perusteella päihteidenkäyttäjiin käytetään paternalistista valtaa erilaisen ohjailun ja suostuttelun muodossa. Utilitaristista, juridisesti oikeutettua sekä yhtäläisiin oikeuksiin perustavaa vallankäyttöä näkyi erilaisten pakkotoimenpiteiden muodossa. Viranomaisten vallankäyttö on pääsääntöisesti rajoittunut tiettyihin tilanteisiin (lapsiperhe, asunnottomuus). Mikäli yksilö ei aiheuta päihteidenkäytöllään vaaraa tai häiriötä muille ihmisille, saa hän autonomisesti päättää päihteidenkäytöstään ilman pelkoa viranomaisinterventiosta. Moniongelmaiselle päihteidenkäyttäjälle tulisi tarjota keskitetysti sosiaali- ja päihdehuollon palveluita, jotta heidän kierrättämisensä eri viranomaisten luona loppuisi. Tällöin myös heidän elämäntilanteensa parantaminen ja hoitoonohjaus olisi helpompaa sekä viranomaisyhteistyö tuloksekasta.