Anita Kallion runoissa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys: ”armollisuus/ luo pihapolut avoimiksi kulkea/ yhteisen rakkauden suojaan/ ja viihtyä siinä”.