Anita Pistemaa

Tässä kirjoituksessa jatkan itsetutkiskelun ja siten elämänpolkuani siitä, mihin jäin kirjoituksen Aika Pimeä Energia lopussa. Tämän osamatkan aikana kohtaan totuuden, sellaisen totuuden, joka on kaikille sama. Siten on todellakin olemassa yksi totuus. Mutta kuten kaikki sen kohdanneet tietävät ja ymmärtävät, siitä puhuminen saati kirjoittaminen olisi sangen turhauttavaa yhtään suuremmassa määrin. Samoin minulle selkiintyi rakkauden olemus. Se on samalla tavalla vain yksiolemuksinen, mutta jonka ilmentäminen on riippuvainen muodosta, joka ilmentää sitä. Tuon seikan vuoksi on olemassa mitä suuremmassa määrin hyvin erilaisia rakkauden ja totuuden ilmaisuja. Tässä kirjoituksessa teen myös eräänlaista yhteenvetoa, koostetta tästä matkastani, polustani sekä elämänkokemuksistani. Minähän lähdin sirpaloituneesta dualismin maailmasta edeten kolminaisuuden kautta laajempiin kokonaisuuksiin. Näin alun Jumalan etsimiseni muotoutui itsetutkiskeluun ja edelleen oman subjektiivisen totuuden etsimisen kautta totuuden etsintään. Tuossa mainitussa totuudessa on hauska piirre. Sen löytäminen sanan klassisessa mielessä on mahdotonta, mutta sen voi antaa tulla luokseen. Kuten on sanonta, on vaikea täyttää astiaa, joka on jo täynnä. Eräs keino tyhjentää mainittu astia on kärsimyksen ja niin sanotun särkymisen kautta, toinen on esim. meditaatio ja mietiskely. On selvää, kuinka ihminen ja yksilö on tämä mainittu astia.

Tämä kirja on kymmenes omaelämänkerta liittyen itsetutkiskeluuni. Tämän aikana tutustun enemmän kvanttifysiikan maailmaan huomaten sen selittävän näin maallikolle huomattavan paljon niin kutsuttuja hengen ilmiöitä ja kokemuksiani. Oleelliseksi kirjaksi valikoituu QED eli kvanttielektrodynamiikka. Taas muusta kirjallisuudesta varsinainen aarrearkku on Valon Kivi kirjasarja. Tämän kirjoituksen aikana tutustun ajan käsitteeseen hiukan toisin kuin varsinaisen tieteen määritelmien kautta. Samoin tutustun pimeään energiaan, joka usein ymmärretään vaikeana tai pahana asiana ollen kuitenkin valtavasti aivan jotain muuta. Voin sanoa sen olevan avainasemassa matkallani kotiin. Palattuani henkiseen kotiini ymmärrän, kuinka tämä fyysinen maailma on minun toinen kotini. Voin liki liioittelematta sanoa, kuinka kaikki maallista egoani ja mieltäni vaivanneet kysymykset ovat saaneet vastauksen. SIksi voin sanoa näkökulmani, jonka mukaan tietoisuuteni on hyvä osata johdattaa muodossani olevat lukuisat egot siihen valoon, jota jo olen, on kantanut valtavaa hedelmää. Siksi voin sanoa, kuinka egon ja egojen on mahdollista olla juuri niitä energioita, joita olemme valinneet työstettäväksi ja elämän eväiksi ennen inkarnoitumista ihmiseksi. Niinikään tutustun kolmen kasteen käsitemaailmaan; kasteeseen vedellä, kasteeseen tulella ja kasteeseen Pyhällä Hengellä. Aivan kirjoituksen loppumetreillä saavutan jotain sellaista pysyvää, jonka olen tiennyt tulevaksi ja kohdattavakseni tämän itsetutkimusjakson päättymisen merkkinä. Tällainen pysyvä voi olla mielen vaikea ymmärtää saati käsittää. Samoin niin sanottu henkinimeni vaihtuu. On selvää, kuinka asioita tapahtuu niin energiamaailmoissa ja lukuisissa ulottuvuuksissa kuin tässä fyysisessä maailmassa muodostaen yhdessä polun, jota kuvaan tässä kirjoituksessa.

Tämä kirja on Afterlife-sarjan kolmas ja itsetutkiskeluni yhdeksäs kirja. Numerologisesti luku yhdeksän tarkoittaa loppuun saattamista. Samoin kuin edelliset, tämäkin on luonteeltaan tarinamuotoon puettu elämänkerrallinen teos sisältäen kokemuksiani hyvin monissa todellisuuden tiloissa aina arjesta lähtien sekä niistä kumpuavia ajatuksia. Näin lukuisat tietoisuuden tilat sekä ulottuvuudet ovat mahdollisuuksia oppia mm. ihmisyyttä ja paikallista maailmaa, jolla tarkoitan myös avaruutta sekä lukuisia ulottuvuuksia. Paneudun asiaan, jota kutsun alkuajatukseksi, jolla tarkoitan aivan ensimmäistä kohtaamistani tämän maailman energioiden kanssa, joka on tapahtunut inkarnoitumisen yhteydessä ennen syntymääni. Huomaan sen suuren vaikutuksen nähdä ja tulkita tätä maailmaa. Aineeseen inkarnoitumisen yhteydessä valitsemme myös muotoomme lukuisia paikallisia energioita, joiden kanssa elämme eli työskentelemme yhteisen hyvän saamiseksi. Noin yleensä alkuajatus voi olla mikä tahansa ajatus, joka vaikuttaa oleellisesti havaintomaailmaan, skeemaan eli mielen todellisuuskuvaan sekä edelleen toimintaan. Nostan esiin myös tietämisen ja keksimisen osiossa teknologiasiirto, joka on tietoista ymmärrystä asiasta, jota kutsun tietoisuuskentäksi. Tämä avaa näkemyksen, kuinka monet asiat ovat mahdollisesti tapahtuneet useita kertoja ihmisen historiassa, mutta tiedon soveltaminen vaihtelee suuresti sen hetkisen aineellisen teknologisen tietämyksen ansiosta. Mielestäni saavutan tämän kirjoituksen aikana tasapainon ja seesteisyyden tilan, johon minua johdatti tuttu viesti "et voi tutkia pimeyttä viemällä sinne valoa". Näin jokainen ihminen ja olevainen on valonkantaja. On hyvin monia tapoja tutkia pimeyttä. Sen tutkimiseksi ja näkemiseksi olemme saaneet hienon työkalun: rakkauden. Olen tullut myös ymmärtämään itsetutkiskeluni alkumetreillä saamani viestin, jonka mukaan kirjoitan kolme kirjaa. Nämä kolme kirjaa käsittävät yhteensä yhdeksän kirjoitusta. Ensimmäinen kirja on Itseäni etsimässä -sarja pitäen sisällään neljä kirjoitusta. Toinen kirja on Omega-sarja sisältäen kaksi kirjoitusta. Kolmas kirja on nimeltään Afterlife-sarja pitäen sisällään kolme kirjoitusta.

Tämän kirjoituksen innoittajana on toiminut Stephen Hawkingin kirja Suuri Suunnitelma, yhdessä Ajan lyhyen historian sekä Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa kanssa. Samalla tämä on jatko-osa kirjalleni Afterlife kuvaten kotoutumistani maapallolle ihmiseksi, kuin myös eräänlaista asioiden aktiiviseen muistiini palauttamista, jossa on auttanut suuresti Etelä-Korealainen sarja W-Two Worlds kertoen kahden todellisuuden välisestä elämästä. On asia, jonka olen esitellyt liki vain nimeltä ensimmäisissä kirjoissani, koska pelkäsin kirjoittaa näkemästäni sekä kokemastani. Se esiteltiin tuolloin minulle nimellä Purppurasota. Lukuisat kerrat yritin lakaista asiaa maton alle tai jopa poistaa itseäni yhtälöstä niissä onnistumatta, sillä ajattelin noiden olevan keino välttää tuleva. Tämän energian, jonka ihminen itse on luonut, päämäärä on poistaa ihminen maapallolta. Tässä kirjoituksessa kohtaan kyseisen asian saatesanalla väistämätön, joka on mielestäni hyvin vahvaa viestintää. Kuten tiedossa on, kaikki mikä on ja tapahtuu energioissa, on voimassa myös maan päällä. Jos tämä sota alkaa, voi unohtaa sanan voittaja...

On kirjoitettu: Se, mistä kaikki alkaa, siihen kaikki päättyy. Tuo lausahdus kuvaa ympyrää, kiertoa. Tämän kirjoituksen aikana palaan Salon seudulle laskeutuen myös korkeuksista nk. maan pinnalle. Tämä seitsemässä kirjassani kuvaamani itsetuntemuksen matkani alkoi tällä paikkakunnalla n. 11 vuotta sitten. Näin sulkeutuu isoympyrä elämässäni, ts. nyt olen tehnyt ihmisenä ja tietoisena muotona elämäni kautta sen, minkä olen ennen aineeseen tulemistani eli fyysistä syntymääni hengessä ollessani tälle maailmalle luvannut: vastata saamaani pyyntöön. Termi afterlife usein mielletään tarkoittavan kuoleman jälkeistä elämää. Tässä laajennan sitä tarkoittamaan maallisesti ilmaistuna valaistumisen jälkeistä elämää. Sen sijaan, että valaistuminen olisi jotain eksistentiaalista hurmostilaa saati uskoon tulemista, on se tulla tietämään ja ymmärtämään itsensä, muotonsa, yksilöllisyytensä, sen hetkinen maallinen temppeli sekä paikallinen maailmankaikkeus makro-, mikro- ja nanokosmoksineen niin aineessa, energioissa kuin tietoisuudessa. Tässä(kin) maailmassa ja ihmisessä on kaikki tarvittava tieto, mutta on kovasti toista alkaa opettaa itseään ymmärtämään sekä havaitsemaan sitä.

Tämä kirja on Omega-sarjan toinen, sekä viimeinen itsetuntemusta käsittelevä kirjoitukseni. Tässä saavutan sen, mitä olen lähtenyt etsimään noin kymmenen vuotta sitten. Olen löytänyt, havainnoinut, kohdannut minuuden eli subjektin häviämisen kautta kaikkeuden sekä "ei mitään" saavuttaen sisäisen rauhan, totuuden ja sen ymmärtämisen. Nämä havainnot, kokemukset ja valikoidusti hyväksytty tieto on totuuteni. Voin sanoa tuntevani itseni sekä muotoni. Mielen harhan, yhden ainoan oikean totuuden etsiminen ja opettelu on mielestäni matkaamista yhdestä valheesta toiseen valheeseen ymmärtämättä sitä, kuinka totuuden siemen on mahdollisesti noiden välissä, usein ihmisessä itsessä. Tämä kirjoitus on myös kuvaus eräänlaisesta paluusta maan pinnalle. Tarkoitukseni on kirjoittaa havainnoistani kauniisti, kuitenkin tuoden asiat esille totuuden mukaisina, kuin että pyhäkouluversioina tai valtavana hurmostilana, joka on mielen ja halun harha, samoin kuin länsimainen ajatus onnellisuudesta.

Sana Elixir on latinaa tarkoittaen mm. Viisasten kiveä. Ennen, kuin voi aloittaa kiven valmistuksen, on eduksi perehtyä alkemiaan, mennä asioiden juurille. On selvää, kuinka tämä Viisasten kivi olen minä itse. Asian juuret ovat lukuisissa hengen maailmoissa, fyysinen maailma mukaan lukien, niissä tapahtuvissa kokemuksissa, kvanttifysiikassa, lääketieteessä, digitaalisessa signaalinkäsittelyssä, matematiikassa ja psykologiassa, joitain mainitakseni. On paikka, tila-avaruus, jota kutsun sanalla Nowhere, jonka näen ihmisolemuksen hyvin syvällisenä ja keskeisenä muotona, jossa on tarkoitus saada aikaan transformaatio, uudeksi luominen. Arjen kielikuva, vastine sanalle Nowhere on Utopia; paikka ”ei missään”. Sen sijaan, että se olisi saavuttamattomissa, kerron kuinka ”mahdoton” on saavutettavissa. Kohtaan asian, jota kuvaan sanoilla Nemesis Omega - ”kaikki ovat väärässä”, vapaana suomennoksena Omegan perivihollinen. Omega olen minä ja Nemesis haaste, mahdollisuus. Tässä kohtaamisessa kutsun maan ja maan piirin todistajaksi aivan samoin kuin Buddha on tehnyt. Tämä siksi, koska kaikki tekoni maan piirissä - niin fyysiset kuin hengessä energiaolentona - on tulkittavissa ”maahan kirjoittamiseksi”. Puhutaan käsitteellistämisen vaikeudesta, jonka näen mahdollisuutena laajentaa omaa olemustaan, tietoiseksi tulemista olevaisesta. Esimerkiksi maan luominen tyhjyydestä. Vain rajoittunut havainnoiva tietoisuus voi esittää mitään tuollaista. Kerron kokemisen kautta, mitä ihminen on ja luonut olevaksi. Tämä on tietämisen hyväksymistä tietämättömyyden hyväksymisen sijaan, mutta myös oppimisen ja pois oppimisen hyväksymistä. Tuon esille sen, miten kaksi tiedettä kohtaavat luoden harmoniaa: hengentiede ja luonnontiede nimeltä fysiikka. Jokainen valitsee totuutensa.

Tämä on neljäs ja täydentävä laitos kirjasarjaan, jossa tutkin itseäni, katson itseäni ja havaitsemiani asioita, sillä kaikki, mitä havaitsen, kykenen havaitsemaan, on jollain tapaa kuvantoa itsestäni, fysiikka, matematiikka ja mm. lääketiede mukaan lukien. Tässä kirjasarjassa, jota tämä kirja täydentää, opin sanomaan kiitos ja anteeksi, välillä hyvinkin raskaiden asioiden kohdalla. Näen tämän oman valinnan ja siitä seuraavan vastuun kantamisena. Noiden kahden tärkeän sanan jälkeen edelleen opin rakastamaan itseäni, yhä syvemmin ja syvemmin, kaikkia niitä olemuspuolia, joita näen itsessäni. Nähdäkseni rakkauden korkein muoto on oppia rakastamaan itseään. Tulen myös huomaamaan sen, mitä tarkoittaa täydellisyys kohdallani, mitä tarkoittaa tietäminen, totuus ja tie. On kaksi eri asiaa tietää tie kuin kulkea se, samoin olla rajoittunut kuin tietämätön. Ihminen muotona, fyysisen kehon omaavana henkiolentona on rajoittunut, sillä tässä muodossa on mahdollista olla läsnä vain tietyt maailmankaikkeudessa vallitsevat energiat. Samoin niiden määrä tässä muodossa on rajoittunut. Tietämättömyyden näen tahtona kieltää, haluna olla oppimatta, näkemättä asioita ja niiden ilmentymiä eli erilaisia muotoja. Pelko on eräs tietämättömyyden väline, jonka valitsemme tarvittaessa. Tämä kokemuksellinen tie, jota kuvaan tässäkin, on tavallista elämää, minun tavallista, ulos pelon maailmasta mahdollisuuksien maailmaan. Tämän osamatkan jälkeen voin sanoa itsestäni ja itselleni olevani täydellinen ja puhdas sekä rakastavani itseäni. Tämä rakkaus näkyy tavassa olla totuudellinen itselleni ja tälle olemukselle, muodolle, jota olen. Minä olen tässä fyysisessä kehossa Taivaan Pojan ja Maan Tyttären Liitto. Tämä Liitto on synnitön.

Tämä kirja, Uusi Aika, on trilogian Itseäni etsimässä, Elämä jatkuu, viimeinen osa. On sanonta: katso ihmistä. Tässä kolmannessa osassa katson ihmistä. Lopulta katson itseäni, sillä tuo sanonta kertoo sen, että katsoessani ihmistä, katson itseäni. Me olemme toisillemme sielun peilejä. Tämä katsominen tapahtuu tavalla, jossa yhä enemmän kuuntelen saamiani kysymyksiä lähimmäisiltä, kiinnitän enemmän huomiota omiin ajatuksiini, tunteisiini ja reagointiin eri tilanteissa ulottuvuudesta riippumatta. Mutta katsoessani ihmistä, haluan laajentaa tämän katsomisen muotoon, katso lähimmäistäsi. Lähimmäinen on paljon laajempi käsite kuin ihminen. Siten kaikki, mikä mahtuu käsitteeseen lähimmäinen, energiaolomuoto, on peilini, todellisuudesta, siten ulottuvuudesta riippumatta. Me olemme yksilöitä, koska haluamme kokea erillisyyttä. Tämä erillisyyden harha täällä maassa ei ole uni, vaan eriasteinen todellisuus, muiden todellisuuksien tapaan. Tässä kirjassa avaan, annan erilaisia tulkintoja joistain edellisissä kirjoituksissa olleista tapahtumista ihan vain siksi, koska haluan korostaa näkemystä, ettei ole yhtä ainoaa ja siten oikeaa totuutta, vaan lukuisia totuuksia, totuuden murusia. Haluan myös sanoa, elämä ei ole kuoleman vakava asia. Elämä on iloa, onnellisuutta, tyytyväisyyttä itsensä löytämistä, ja paljon muita ihania asioita. Mitä enemmän löydämme itseämme ja sitä kautta ymmärrämme itseämme, sen onnellisempia olemme. Tämä tulee siitä, että turhat ja opitut pelot väistyvät. Tähän ei ole oikopolkuja, mutta lukemattomia erilaisia keinoja ja tapoja. Nämä kolme kirjoitusta ovat vain yksi tie, totuus ja elämä. Meillä jokaisella on oma totuutemme.

Elämä on siten matka, jossa on useita välitavoitteita. Kirjassa kuvataan kirjailijan näköistä arkea, sellaista, jonka itse näen ja sitä, millaisena se minulle näyttäytyy omien skeemojeni läpi. On totta, että maailman pisin matka, minkä voi tehdä, on matka itseensä. Meidän jokaisen matkamme on aivan ainutlaatuinen, vaikka päämäärämme on sama. Yritän sanoa tässä kirjassa: Kaikki tiet vievät Roomaan, siis siihen valoon, ykseyteen, jumaluuteen, josta väitämme olevamme erillään, kokevamme erillisyyttä. Silti matkaamme itseemme. Löydämme sen olemuksen, jota ilmaisevat sanat, Minä Olen. Yritän tuoda kirjassani ilmi, etten tuo esille totuuksia, vaan näkemyksiä eli sitä, mikä on minulle totta. Vaikka toisinkin esille jonkun totuuden tai totuuden siemenen, en silti mainosta sitä totuutena, vaan näkemyksenä. Tämä siksi, koska meidän jokaisen on löydettävä tuo näkemys itse. Samoin se henkimaailma, jota kuvaan, on näkemys siitä kohtaa, jossa itse vaikutan ja mitä minä olen. Se on siten eräänlainen kuva minusta itsestäni. Edelleen, matkani jatkuu, sillä Elämä Jatkuu, myös vuoden 2012 jälkeen.