Anna Laakkonen

Vasemmistolaiset toimittajat kokivat vahvasti Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten kuohut: Työväenliike jakautui kahtia sisällissodan jälkeen. 1920-luvun valkoinen Suomi rajoitti sananvapautta muun muassa painokanteilla ja lehtiä lakkauttamalla. Moni toimittaja joutui vangituksi. Lapuan liike kyyditsi monia vasemmistotoimittajia, ja kommunistilakien myötä radikaalin vasemmiston lehtien ilmestyminen loppui tyystin. 1930-luvun puolivälissä nousivat kansanrintama-ajattelu ja vasemmistoälymystö uusine lehtineen. Jatkosodan aikana moni radikaali vasemmistolainen istui "turvasäilössä" - jossa tehtiin vankilalehtiä. Sotien jälkeen alkoivat uudet ajat, SKDL:stä tuli hetkessä suuri puolue ja vasemmistolehdistö nousi kuin feeniks-lintu tuhkasta. Tämän kirjan asiantuntija-artikkeleissa kerrotaan vasemmistolaisten toimittajien ja lehdistön vaiheista noin vuosina 1919-1956. Keskeisessä osassa ovat myös Neuvostoliittoon siirtyneet toimittajat ja heidän usein synkät kohtalonsa Stalinin ajan vainoissa.

Ärräseikkailu on toiminnallinen satu, jonka parissa r-äänteen oppiminen on hauskaa! Moniammatillisena yhteistyönä toteutettu, upeasti kuvitettu kirja vie lukijan mielikuvitukselliseen seikkailuun, jonka lomassa harjoitellaan yhdessä r-äännettä. Puheterapeutin laatimat hauskat r-harjoitukset sekä r-äännettä sisältävä sanasto tukevat äänteen johdonmukaista harjoittelua. Kirja on tarkoitettu luettavaksi useaan kertaan, ja tehtäviin voi palata aina uudestaan lapsen edetessä taidoissaan. Samalla äänteen harjoitteluun tulee runsaasti tarvittavaa toistoa. Kirja sisältää myös aikuiselle suunnatut ohjeet kirjan monipuoliseen käyttöön. Ärräseikkailu on tarkoitettu lapsille, lasten huoltajille, varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilökunnalle, alakoulun opettajille sekä erityisopettajille.

Anna Laakkosen tutkimus on ensimmäinen suomalaisten toimintaa neuvostolehdistössä laajemmin käsittelevä teos. Laakkonen osoittaa, kuinka suomenkieliset sanomalehdet toimivat osana neuvostovallan propagandakoneistoa 1920- ja 1930-luvuilla. Tutkimus perustuu mittavaan Neuvostoliitossa tuotettuun lehdistö- ja arkistoaineistoon. Suomenkielisten neuvostolehtien, kuten Petroskoissa julkaistun Punaisen Karjalan, tavoitteena oli integroida suomalaiset osaksi neuvostoyhteiskuntaa. Lehti edisti neuvostovallan tavoitteita suomalaisten keskuudessa luomalla neuvostopropagandasta omia suomalaisia versioitaan. Samalla se rakensi suomalaista neuvostohistoriaa omilla kertomuksillaan Suomen ja Venäjän sisällissodista. Näiden kertomusten kautta lehti loi myös mielikuvia suomalaisesta yksilöstä, joka oli omaksunut neuvostovallan ihanteet. Punaisen Karjalan kertomukset näistä esimerkillisistä suomalaisista neuvostoihmisistä olivat vastaus neuvostojohdon laajempiin ideologisiin tavoitteisiin. Suomalaisen neuvostoihmisen tarina päättyi Punaisen Karjalan osalta Stalinin vainoihin. Lehti lakkautettiin ja käytännössä kaikki sen keskeisissä asemissa työskennelleet toimittajat teloitettiin suuren terrorin aikana vuosina 1937-1938.

Vihapuhe on yksi vuosisatamme alun yhteiskunnallisen keskustelun avainkäsitteistä. Sillä voidaan tarkoittaa monenlaista hyökkäävää ja loukkaavaa viestintää. Loukkaava mielipiteen ilmaisu on arkipäiväistynyt nimettömän itseilmaisun ja sosiaalisen median aikakaudella. Vihapuheen ylläpitämät viholliskuvat ja niihin kytkeytyvä valheiden ja väärän tiedon levittäminen ovat kuitenkin tuttu ilmiö jo kaukaa menneisyydestä. Vihapuheen, viholliskuvien, disinformaation historiaa -teos käsittelee vihapuhetta historiallisesti. Kirjoittajat pohtivat, miten aggressiivinen viestintä on tullut osaksi politiikkaa ja ideologista viestintää sekä sitä, miten se kytkeytyy disinformaatioon ja viholliskuvien rakentamiseen. Tutkijat kysyvät, miten historialliset henkilöt ovat raivanneet päällekäyvän puheen avulla tilaa politiikan julkisuudessa ja hyödyntäneet sotaisia sanoja ja mielikuvia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tutkimuskohteina ovat niin antiikin Kreikan kansanäänestykset, suomen- ja ruotsinmielisten keskinäinen nokittelu kuin työväenliikkeen palopuheet. Tutkijat erittelevät myös Neuvostoliiton etnisiin vähemmistöihin kohdistuneita leimaamiskampanjoita, kylmän sodan retorisia vastakkainasetteluja sekä naisliikkeen 1970-luvulla kohtaamaa vastarintaa.