Anna-Liisa Sutela

Jos et koskaan ennenole käynyt Omenakylässä,ehdit sinne vieläoikein hyvin. Tiesit varmaan, ettäTilda ja Tiitus keksiväthauskoja leikkejä. Näet varmasti myösLydia kissan. Jaa. Missähän Lydia kissa nyt on?

Tämän ketun nimi on Foxi. Se piti paljon syksystä, ja tykkäsi tavattomasti talvesta, mutta kevättä ja kesää se rakasti! Tuhannen auringon kertaa, miksi oli näin? Kirja kertoo metsän eläinten ystävyydestä eri vuodenaikoina. Kesä on kuin yksi lyhyt päivä ystävysten kesken. Syksyn ja talven tullessa jätetään suloiset jäähyväiset. Seuraavana kesänä tavataan. Pian siis!

Huiskis ja hei! Tunnetko pikku Violan? Viola on suloinen, pikkuruinen koira, joka asuu yhdessä mamman kanssa. Joka päivä he tekevät yhdessä hauskoja retkiä! Koirapuistossa Viola näkee monta ihanaa koiraystävää ja juttelee koirien kielellä. Lämminhenkinen kirja kertoo Viola koiran päivästä ja saa kaikki lukijat iloiselle mielelle!

Anna-Liisa Sutelan toinen runokokoelma Matkalla Kilimanjaroon kertoo haaveista, jotka katoavat merenmärkään veteen. Kuu pakenee horisonttiin, harmaat aamut tulevat ja menevät. Ymmärrys itseä suuremmasta matkasta syntyy monsuunisateen lailla. "Minä olen väkevä yö, minä huojun tuulessa ja menen".

Puppis on pieni pupu, joka eräänä kesäpäivänä päättää lähteäison porkkanan kanssa etsimään uusia ystäviä. Puppis ei ole rohkeimmasta päästä ja on itsekin välilläoikea arkajalka. Se ei menoa haittaa. Hauska seikkailu odottaa! Lämminhenkisen kirjan sivuilla kohdataan erilaisia eläimiä ja löydetään uusia ihania ystäviä. Kirja muistuttaa lempeästi ystävyyden tärkeydestä.

Runot kertovat läheisen, oman äidin lähestyvästä kuolemasta, viimeisistä hetkistä, arjen tapahtumista, jossa ihmisyys on vahvasti läsnä. Kertojana vuorottelevat kuoleva vanhus ja tytär. Runot kertovat väkevästi vanhuudesta, luopumisesta, surusta ja pelosta. Samalla se on kuvaus ihmisyydestä ja eletystä elämästä, kun kaikki turha on riisuttu ympäriltä. Enää ei tarvitse teeskennellä. Lähestyvä kuolema antaa myös lohdun ikuisuuden pitkässä matkassa.