Kuka sinä oikeasti olit, riititkö minulle juuri sellaisena kuin sinut halusin tuntea? En minäkään nähnyt mitä en halunnut nähdä. Ihminen haluaa unohtaa ja samalla ylentää itsensä. Minäkin olin samanlainen kuin sinä tai ystävämme. Näin ja muistin valikoivasti. Minäkin suojasin itseäni, käsittelin kipeitä asioita vain pala palalta, kipeimpiä tuskin ollenkaan. Kun pitkä rakkaussuhde päättyy toisen kuolemaan, Mirjam kutsuu läheiset ystävät koolle ja he jättävät yhdessä jäähyväiset. On aika muistella vainajaa ja yhdessä koettuja hetkiä. Menneisyys kohtaa nykyhetken ja paljastaa samalla arvet, joista ei ole koskaan puhuttu. Pieni kupillinen teetä kanssasi kertoo rakkaudesta, joka kestää kaiken. Samalla se on yhteiskunnallinen romaani, joka kuljettaa henkilöiden kautta 70-luvun marssit ja laulut tähän päivään. Vallankumousta ei tullut, mutta olisiko sitä edes haluttu. Nuoriso kasvoi ulos kumouksellisista aatteista ja keskiluokkaistui. Jäikö mitään jäljelle?