Anne Pöyhönen

Vanhan kansan omin sanoin: millaista säätä seuraa, kun kissa raapii puuta, koira syö ruohoa, lumi tarttuu hevosen kavioihin, kanat sukivat höyheniään ja kukko kiekuu illalla. Mitä ennustaa, kun sammakko tulee kuivalle maalle, etanan sarvet tummuvat, leppäkerttu lähtee lentoon, hämähäkki kiristää verkkoaan tai jänis vetää jaloillaan viivoja lumeen? Milloin hyttyset ovat äkäisiä, kärpäset lentävät sisälle taloon ja sittisontiainen pörrää? Mitä kertoo ahvenen selkäevän väri ja hauen maksa? Mitä tarkoittavat kesä ja suvi, kun puhutaan ilmojen ennustamisesta? Onko pouta aina kaunista ilmaa? Millaista on kova ilma tai pehmeä ilma? Mistä tulee sateen tuoksu? Voiko nykytiede selittää näitä ilmiöitä ja onko niillä jokin yhdistävä tekijä? Tämä kirja on Sään merkit -kirjasarjan toinen osa. Anne Pöyhönen on tutkinut yli 20 vuoden ajan kuuperimätietoa, kirjoittanut Yläkuu ja ala-kuu -kirjan ja kustantaa kuukalentereita.

Vanhan kansan omin sanoin: millaista säätä seuraa, kun savu laskee alas, koski kuohuu, kaukaiset äänet kuuluvat, tuli humisee pesässä, viikate ruostuu, järven pinnalla on viivoja tai vene ui syvällä. Voiko kahvin höyryämisestä tai saunan löylyistä päätellä tulevaa säätä. Millaisia ilmoja tulee kun varvasta kutittaa, raajoja särkee, reumatismi vaivaa, haukotuttaa, närästää, tai tekee mieli suolaista ruokaa. Miksi hiillos hehkuu toisinaan pitkään ja välillä sammuu nopeasti. Mikä saa kipinät palamaan pitkään hiilihangossa ja padan pohjassa. Mistä tulee sana tulipalopakkanen. Miksi metsä humisee ja puhelinlangat laulavat, vaikkei tuule yhtään. Mitä ennustaa kun sumu nousee ylös, vesi pakenee rannasta ja kaivosta, kivet pesivät syksyllä, jäät ulisevat talvella ja vesi nousee jäälle. Mitä on pehmeä ilma ja kova ilma. Mikä nämä ilmiöt selittää? Johtuuko kaikki vain ilmankosteuden tai lämpötilan muutoksesta? Vai voisiko nykytiede löytää muitakin selityksiä vanhan kansan tarkoille havainnoille.

Förr sades det att vid växande måne ska alla växter utom potatis och rotfrukter planteras. Vid avtagande måne ska man torka och utrota sly och ogräs. Förändringarna i naturen gav rytm åt livet och arbetet under året, månaden och dygnet. Traditionell finländsk kunskap om månens inverkan på bondelivet och arbetet har nu för första gången samlats i en bok. Här presenteras månens betydelse som belysning och tidsvisare och de folkliga benämningarna på månens olika faser. Folktraditionen berättar när arbetet borde påbörjas för att nå det bästa resultatet och hur olika arbeten lyckades i jakt, fiske, hushåll, boskapsskötsel, jordbruk och skogsvård.

"Kasvit istutettiin kasvavalla kuulla." eli miten kuu ennen vaikutti töiden tekemisen ajankohtaan. Suomalainen perinnetieto kuun vaikutuksista nyt ensi kertaa kirjaksi koottuna. Kirjan alussa esitellään kuun merkitys entisajan ihmiselle valaisijana ja ajan näyttäjänä. Kuun eri vaiheiden kansanomaisten nimien selityksen jälkeen siirrytään tarkastelemaan sen vaiheiden vaikutusta eri töiden onnistumiselle niin metsästyksessä, kalastuksessa, kotitaloudessa, karjanhoidossa, maanviljelyksessä kuin metsänhoidossakin. Vanhan kansan ihmiset kertovat tässä kirjassa omin sanoin miten työ piti ajoittaa, jotta saisi parhaan lopputuloksen. Lukija pääsee lähelle menneen ajan maailmankuvaa ja luontosuhdetta, ja voi eläytyä maailmaan, jossa luonnon voimien vuotuinen, kuukautinen ja vuorokautinen vaihtelu olivat tuttuja elämän rytmittäjiä.