Mutta vuoretkin järkkyvätja viisaus katoaakun tyhmyys on tiivistynyttarpeeksi paksuksi kerrokseksivuorten ylle. Anne Siikaluoma-Tervonen kirjoittaa klassisista ja iättömän ajattomista aiheista modernisti. Runot ovat eeettisesti ja esteettisesti vahvoja, surmielisen kauniita kuin ihmiselo itse. Pääteemoiksi nousevat luonto sekä ihmisnisäkkään valtava vastuu maapallosta, kaikesta elävästä. Nykyaikaan luodaan perspektiiviä antiikin myyttien kautta. Toivoa ei ole, se on menetty. Ja siksi se toivo on luotava ja synnytettävä uudestaan.