Minä parun sinua maaliskuussakun kuu vetelee kiimasta vahvoja varjojaOlen keskiyön naukuja ikkunasi allakeltajuovaisena lojun nojatuolissasiSinua minä haluan kannatella kämmenelläkutitella hellästi kynnen selälläKunnes kellahdan vuoteellesijotta voisit kesyttää minut tiikeriksi