Tiedetään, että suomalaisten pöytälaatikoissa lojuu valtavan paljon runoja, romaanikäsikirjoituksia. Ja sinne ne usein jäävät. Kiusaksi pesän tyhjentäjille. Suomen kieli ja sen murteet ovat kuitenkin tavallisten kansalaisten käsissä - ei vain kirjailijoiden ja runoilijoiden. Päätinpä nyt, isoäitini kirjailija Helli Kaikkosen ja sisareni runonikkari Sirpa Roinisen jalanjäljissä painattaa edes osasen vuosien varrella eri tilanteissa kirjoittamistani runoista - nyt ajatellen niitä työtovereita Orionilla, joiden kanssa oli kiva huolehtia - kukin osaltaan - suomalaisten lääketurvallisuudesta. Osaan tilausrunoista pyytelin aineksia runon sankareista - jolloin niistä säkeistä tuli sitten persoonallisuuskuvaus, parempana kuin itse olisin aihettani tuntenut. Orion työpaikkana miellytti eläkkeelle saakka. Ja näitä muisteluksia sen ihmisistä haluan säilyttää ja jakaa - jotta he eläisivät vielä kukkasina, pensaina ehkä puina Orionin puutarhassa, jonka polkuja jo astelevat toiset, ja me boomerit ja milleniaalit olemme antaneet tilaa X-Y-Z-sukupolville. Ehkä jonain päivänä joku muu orionilainen kerää värssynsä yhteen niistä monista upeista henkilöistä, joita näihin sivuihin ei tullut. Anneli Brunou (ent. Wikholm, os. Kaikkonen)