Helmi Rapola (1880–1960) oli pankkivirkailija, kieltenharrastaja ja utelias maailman tarkkailija. Hänen päiväkirjansa (1900-1958) vievät lukijan Sääksmäen Rapolan arjesta Tampereen kautta Helsingin sykkeeseen ja historian käännekohtiin, joissa yksityinen ja yleinen kietoutuvat toisiinsa. Kirja on elämäkerta itsellisestä naisesta, joka eli työn, ystävyyden ja kulttuurin täyttämää elämää. Hän seurasi aikaansa, pohti maailman tapahtumia ja kuvasi arkeaan lukuisten tapaamisten ja kulttuuririentojen lomassa. Helmi Rapola oli aktiivinen toimija sekä työssään että vapaa-ajallaan. Hän työskenteli Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorissa neljän pääjohtajan aikana, piti pankin juhlissa puheita ja uskaltautui itsensä pääjohtaja J. K. Paasikiven luokse virkailijoiden etuja ajamaan. Vapaa-ajan valintoihin kuuluivat kieliopintojen, tapaamisten ja kulttuuritilaisuuksien ohella myös ulkomaanmatkat ja reipas ulkoilu Helsingin merellisissä maisemissa. Päiväkirjan kirjoittajat saattavat elää keskellä historian myllerryksiä, vaikka keskellä sotaa, kirjoittamatta niistä mitään. Helmi Rapola ei kuulu heihin. Mukana ovat muun muassa vuoden 1905 suurlakko ja silminnäkijähavainto Suomen verisimmän pankkiryöstön loppunäytöksestä Tampereella, sisällissodan kokemukset punakaartilaisten valtaamassa Rapolassa sekä talvisotaan varautuminen ja jatkosota Helsingin suurpommituksineen. Päiväkirjojen lehdillä kohtaavat arki, muuttuva maailma ja inhimillisyys. Vaikka niiden kirjoittaja lähti aikoinaan Rapolan suojista, Rapola ja lapsuuden perhe säilyivät hänen taustavoimanaan maailman myrskyissä koko elämän ajan. Helmi ajassa yhdistää henkilökohtaisen havainnoinnin ja päiväkirjailmaisun yleisemmin todennettuun historian kulkuun ja ajan ilmiöihin.