Anneli Venäläinen

Anneli Venäläisen neljäs runokokoelma kertoo kahden ihmisen rakkaudesta ja vuosikymmenten mittaisesta yhteisestä matkasta. Teos tekee kunniaa kirjailijan Altzheimerin tautiin sairastuneelle puolisolle ja kaikelle sille, mitä he ovat yhdessä kokeneet. RistilukkiMiksi tulit meidän elämämme juhlapöytäänAltzheimer, tulit kuokkavieraanakutsumatta ja salaa. Veit meiltä kaiken mikä on tärkeää,menneisyyden ja uskon tulevaisuuteen,vastineeksi annoit ahdistuksen ja pelon. Sinä rakennat uhreillesi labyrintin, josta he eivätkoskaan pääse pois. Aluksi he etsivät epätoivoissaanulospääsyä, yrittävät loytää tien muistoihin menneestä,ja suunnitelmat tulevaisuuden haaveista. Sinä kudot kuitenkin aina uuden verkon,Jonka läpi ei pääse. Lopulta tuhoat kaiken. Olet saanut uhrisi.

Nuoruus Se tuli käymään kylässä, nuoruus. 40 vuotta sitten kadonnut. Söi kanssani karjalanpaistia, piirakoita ja hämäläistä ruisleipää. Itki ja nauroi! Kolme naista, neljäntenä nuoruus. Taikalasit on pohjoiskarjalaisen Anneli Venäläisen kolmas runoteos.

Kirjassa on runomuodossa lapsuus sodan keskellä. Siinä on myös kerrottu naisen elämästä iloineen ja suruineen. Siellä ne ovat,syvällä sielussa,piilossa. Kaukaa ajan hämärästäne tulevat, muistot. Pommikoneet talon yläpuolella. Melkein pienen tytönkäsien ulottuvilla. Niin suuret ja pelottavat. Ovat lentäneet mukana66 vuotta.

Äidin runoja lapsille ja lapsenlapsille. Naisen runoja miehelle. Runoja maaseudun onnesta ja murheesta. Elämän mittainen matka suomalaisen ihmisen sielussa. Herään satakielen lauluun. Kuuntelen hartaana,sydän kiitollisuutta tulvillaan. Luojan Metropolitan. Maailman kaunein konsertti. Ei ennakkovarauksia!