Anni-Sofia Kauppila

Veitsiluodon tehtaalla sammuvat viimeisetkin valot. Samaan aikaan Toivo, jonka piti tulla kotiseudulleen vain selvittämään äi- tinsä kuolinpesän irtaimistoa tekee tilinpäätöstä elämästään. Kohtaaminen Laun kanssa imaisee hänet kuitenkin tapahtumien pyörteeseen. Kahden yksinäisen ihmisen ystävystymisestä syntyy lohdun ja tulevaisuudenuskon vuoropuhelu, vaikka kipeät muistot kulkevatkin alati mukana. Oululaisen, keminmaalaislähtöisen Anni-Sofia Kauppilan toinen romaani Hiljaa lipuvat varjot tarkastelee yhteiskunnan ristiriitoja ja sukupolvien välisiä siteitä, eroja ja yhtäläisyyksiä. Romaani on surumielinen joutsenlaulu pohjoisen kaupungin sielunelämästä. Pohjavireeltään melankolisen kerronnan sävyjä rikastaa tekijälleen ominainen huumori, joka sai kiitosta jo vuonna 2021 ilmestyneessä esikoisromaanissa Taivaspuheluita. Anni-Sofia Kauppilan (s. 1986) toinen romaani Hiljaa lipuvat varjot sijoittuu Meri-Lappiin, porttinsa sulkeneen tehtaan maisemiin. Kauppila julkaisi kiittävän vastaanoton saaneen esikoisromaaninsa Taivaspuheluita vuonna 2021. Kirjallisuustieteellisen koulutuksen saanut Kauppila on työskennellyt myös sosiaalialalla, kaupanalalla sekä matkaoppaana. Hän asuu Oulussa Paavo Rintalan entisessä kotitalossa, ja harrastaa ekspressiivistä taidetta sekä lenkkeilyä koiransa kanssa

Anni-Sofia Kauppilan (s. 1986) omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva esikoisromaani Taivaspuheluita tarkastelee elämän peruskysymyksiä lämpimän huumorin sävyttämällä ymmärryksellä. Romaanin henkilöt kokevat, miltä tuntuu rakastua ja rakastaa. He joutuvat kohtaamaan luopumisen kipeyden: rakkauden päättymisen, kuoleman ja henkisen tasapainon menetyksen. Olisi houkuttelevaa ajatella, että tällaisia asiota voi käsitellä vain traagisin sävyin, mutta Anni-Sofian tapauksessa asia ei ole aivan näin.” Tarkastelen elämää kaikkinensa huumorin läpi. Melkein kaikelle voi nauraa, ei kuitenkaan ilkeästi, vaan myötäelävästi. Saa siinä annos sarkasmiakin olla mukana.” Taivaspuheluista kirjoitettua:"Kun juonipunokset vihdoin alkavat nivoutua, teos repäisee otteeseensa. Paikoin kiihdyttelevä ja pöhkömäinen luonnepuoli naurattaa ihan ääneen. Käänteet kun ovat John Irvingiä kummallisuuksineen ja elämän yllätyksineen."- Matti. A. Kemi, Kaltio.