Itsensä rakastaminen ei ole itserakkautta ja itsekkyyttä. Se on hyvien ihmissuhteiden edellytys, koska voimme antaa toisillemme vain sellaista, mitä meillä jo on. Itsensä rakastaminen tarkoittaa myös itseluottamusta ja kykyä luottaa toisiin. Usein olemme liian vaativia itseämme kohtaan, ja ihmiskuvamme on monesti epärealistinen. Elämä kaikkine mahdollisuuksineen herättää myös riittämättömyyden ja kärsimättömyyden tunteita. Miten löytää tapa elää levollisesti maailmassa, joka pakottaa elämään jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden kanssa?