Aluksi, 1960-luvulla, vesi tuotiin muovikanisterissa matkailuvaunun keittiön pöydälle, samoin vuoratussa kylmälaatikossa eväät jääpalojen seassa. Kahden liekin kaasuliesi saattoi olla irrallaan pöydällä. Tiskiallas oli useimmiten jo upotettuna pöydän pintaan, ja siitä meni tyhjennysletku kaapin ja lattian läpi vaunun alle. Vaunun ikkunat olivat yksinkertaiset ja lasia, ja lisää valoa saatiin illan tullen kaasulampuista. Lämpöä vaunuun saatettiin yöksi ottaa tiiliskivistä, jotka oli lämmitetty kaasuliedellä lähes kuumiksi. Kun perillä vaunua myös peruuteltiin, käytiin aina erikseen kytkemässä peruutussalpa, etteivät jarrut menneet päälle. Viisikymmentä vuotta myöhemmin paljon on vaunuissa toisin mutta myös ennallaan. Tämä kirja kertoo matkailuajoneuvoista 50 vuoden ajalta. Tietoa ja valokuvia on täällä valmistetuista, tänne tuoduista, täällä myydyistä ja täällä käytetyistä matkailuvaunuista ja matkailuautoista. Suurimmat kehityksen tulokset ja muutokset näkyvät ajoneuvojen varustelussa. Kirjassa kerrotaan myös suomalaisista näiden ajoneuvojen valmistuksen pioneereista sekä maahantuojien ja myyntiyritysten edelläkävijöistä. Yrittäjiä ja yrityksiä oli runsain mitoin 1970–1980-luvuilla. 1990-luvun lama vähensi yritysten määrää, mutta osaavimmat yritykset jatkoivat sen jälkeenkin.
