Antero Viitala

Jurvan Kynäilijä on palannut, valitettavasti. Tämäkin täysin kaupalliseksi tarkoitettu luovuuden purkaus on syntynyt kansan makua turmelemaan, erinäisistä pyynnöistä huolimatta. Olen pahoillani. Taistelu jatkuu taas, nyt lähinnä autoilun merkeissä. Luvassa runsaasti vastuksellisia hetkiä Fordismin syvässä päässä viidellä eri vuosikymmenellä, silti muutama huoletonkin kilometri mukaan mahtuu. Moniaita asioita tulee tehtyä huonosti, mutta sitäkin innokkaammin, takaan sen. Etenkin -80-luvulla elämään tuli suhtautua sellaisena kuin se oli, eikä sellaisena kuin se eli meidän unelmissamme; ”Vaan olipas jokseenkin voimaton olo, muovilusikka suussaan syntyneellä ei tuntunut olevan varaa edes yksitoista vuotta vanhaan Taunukseen...”

Talvitauon jälkeen moottoripyörän etsintä alkaa. Ajopelin löytäminen on yhtä työlästä kuin kymmenen vuotta aiemmin. Kun pyörä lopulta löytyy, osoittautuu se melkeinpä saman tien kelvottomaksi, vastenmielisyyttä herättäväksi ja luotaantyöntäväksi: "Näin parkkipaikalla seisovan pyörän ja silmissäni siitä irtoili "nellmanneja", tässä tapauksessa kai paremminkin Sibeliuksia jotka laskeutuivat mereen, upoten saman tien pinnan alle." Ikää tulee lisää ja järki tuntuu sen myötä vähenevän. Onneksi kaikki kaupanteko jatkossa ei ole yhtä epäonnistunutta kuin keväällä 1990 ja vanhemmatkin moottoripyörät alkavat yllättäen kiinnostamaan. Lieneekö kyse nostalgiahenkisyydestä, luultavasti. Ilimam'muuta Kawalla on "Kawalla"-trilogian päätösosa ja samalla mahdollisuus tehdä aikahyppy siihen lähimenneisyyteen, jolloin televisiouutiset olivat enemmän tai vähemmän masentavia ja matkapuhelin alkoi piippailla jo melkein jokaisen taskussa.

Eteläpohjalaisten nuorten miesten kohellus moottoripyörien parissa jatkuu. Paikkakunnalla eletään varsinaista moottoripyöräilyn nousukautta ja järjestötoimintaakin pistetään pystyyn. Opiskelut ja perheenperustamiset harventavat harrastajajoukkoa vanhimmasta päästä, mutta onneksi nuorempi väki myös innostuu aiheesta. Ajan kuluessa pitäisi yrittää aikuistua, kaikilta se vain ei aina tahdo onnistua. "Tottahan Kawalla!" jatkaa siitä mihin "Tulikko Kawalla?" jäi, käyden läpi 1980-luvun erilaisia tapahtumia sekä puheenaiheita moottoripyöräilyn ympäriltä. Tämä kirja on jälleen loistava tilaisuus tehdä aikahyppy tuolle luultavasti tahallisesti unohdetulle vuosikymmenelle kun rautaesirippu oli vielä alhaalla ja NMT-puhelimesta jo osattiin haaveilla.

Syyslukukauden ensimmäisen koulupäivän jälkeen keskikoulun neljäsluokkalainen näkee koulubussin ikkunasta ylempiluokkalaisten kotiinlähdön moottoripyörillään: "Tiesin aivan varmasti tuolla hetkellä, että hankin moottoripyörän kunhan vain ikää tulee riittävästi. Oli aivan pakahduttava tunne sisällä, pitääkö tässä vielä melkein kaksi vuotta odottaa?" Kaikki ei aina kuitenkaan mene tulevaisuudessa niin ruusuisesti kuin mitä 14-vuotiaan optimismi antaa olettaa. Asioilla on onneksi kuitenkin taipumus myös järjestyä jossain vaiheessa. Tämän kirjan myötä on loistava mahdollisuus tehdä nostalginen aikahyppy niihin moottoripyöräilyn onnen päiviin 1970- ja 1980-luvulla, kun tienvarteen pysähdyttiin aivan jostain muusta syystä kuin vastaamaan matkapuhelimeen.