Antonio Tabucchi

While waiting for a private midnight assignation on a quay by the Tagus, the narrator spend his day, enjoying a series of chance encounters with such colorful characters as a young junky, a gypsy, a lost taxi driver, the ghost of the long dead poet Fernando Pessoa, and many others, both real and imaginary as he makes his way around Lisbon. Reprint.

Tabucchin konsertto Intialle ja maailmalle, jonka yltä yö riisuu hunnut. Tässä unenomaisessa tarinassa kohtaavat identiteetin ja todellisuuden tuntemattomat ulottuvuudet - asioiden öinen, kätketty puoli. Kirja on käännetty Euroopan komission Kulttuuri 2000 -ohjelman tuella. A. Tabucchi (s. 1943) on Italian nykykirjallisuuden johtohahmoja.

Requiem on italialaisen Antonio Tabucchin kunnianosoitus nautintojen Lissabonille; hyväntuulinen unissakävely. Miehellä on tapaaminen keskiyöllä ammoin kuolleen kirjailijan kanssa ja ennen sitä hän kuluttaa aikaansa Lissabonin kaduilla, tapaa kuolleita, lounastaa tukevasti vainajaystävänsä seurassa, ihmettelee Hieronymos Boschin lentäviä kaloja satamaravintolassa. Requiem on oivallinen matkaopas Lissaboniin, kaupunkiin, johon liittyy hyvä ruoka ja viini, kaihoisat sävelmät ja menneen kaipuu. Requiemin pohjalta tehty elokuva esiteltiin Cannesissa keväällä 1998. 2. painos.

Schauplatz ist Lissabon im Sommer 1938 zur Zeit der Salazar-Diktatur. Pereira, verantwortlich für die neue Kulturseite der katholischen Abendzeitung Lisboa, sucht einen freien Mitarbeiter, der Nachrufe auf bedeutende Schriftsteller schreiben soll. Er stellt den begabten, jungen Monteiro Rossi an, der gerade seine Dissertation in Philosophie publiziert hat und dringend Geld benötigt. Sein erster Nachruf auf den spanischen Schriftsteller Federico Gar?a Lorca (1898-1936), der von seinen politischen Gegnern ermordet wurde, ist wegen seiner antifaschistischen Ansichten >>nicht zur Veröffentlichung geeignet

"Pereira kertoo tutustuneensa tähän mieheen eräänä kesäpäivänä. Sää oli upea, aurinkoinen ja vilpoinen, ja Lissabon säkenöi. Pereira kertoo että hän oli toimituksessa eikä tiennyt mitä tehdä, toimitusjohtaja oli lomalla, Pereiran harteilla oli kulttuurisivun kokoaminen, "Lissabonilaisella" oli nyt kulttuurisivukin ja hän toimitti sitä yksikään. Ja Pereira pohdiskeli kuolemaa." Pereira kertoo sijoittuu Lissaboniin, kesään 1938, jolloin Portugalissa oli vallalla Salazarin diktatuuri. Päähenkilö maisteri Pereira on lehtimies, entinen rikosreportteri, nyttemmin Lissabonilainen-lehden kulttuurisivun toimittaja. Hän on leskimies ja lapseton; kun hänen on tarpeen selvitellä ajatuksiaan, hän puhuu vaimonsa kuvalle, jonka hän ottaa aina matkoille mukaan. Pereira symboloi persoonallisuudellaan Salazarin aikaa: hän on varovainen, sovinnainen, mukavuutta rakastava, umpimielinen. Kulttuurisivunsakin hän täyttää poliittisesti moitteettomalla aineistolla: tunnustettujen kirjailijoiden nekrologeilla ja ranskalaisen kirjallisuuden käännöksillä. Mutta koko hänen elämänasenteensa joutuu koetukselle, kun hän palkkaa apulaisekseen Moteiro Rossin, nuoren miehen joka on kirjoittanut ansiokkaan tutkielman kuolemasta. Aluksi Pereira joutuu vain piilottelemaan muistokirjoituksia, joita rossi on kirjoittanut poliittisesti arkaluontoisista henkilöistä kuten Federico García Lorcasta. Sitten käy ilmi, että poliisi etsii Rossia tämän poliittisen toiminnan vuoksi. Kun Rossi etsii turvaa Pereiran kotoa, tämä joutuu tekemään ratkaisun johon hän ei itsekään uskonut pystyvänsä. Romaani on kirjoitettu viileän ulkokohtaisesti, virallisen raportin tapaan; sanat "kertoo Pereira" toistuvat siinä tavan takaa. Mutta lukijaa kohtaa samanlainen yllätys kuin Pereiraa: silmien eteen avautuu yhtäkkiä nykyaikaisen demokratian todellinen tila, se minkä varassa se itse asiassa on.

The eleven short stories in this prize-winning collection pivot on life's ambiguities and the central question they pose in Tabucchi's fiction: is it choice, fate, accident, or even, occasionally, a kind of magic that plays the decisive role in the protagonists' lives? Blended with the author's wonderfully intelligent imagination is his compassionate perception of elemental aspects of the human experience, be it grief as in "Waiting for Winter," about the widow of a nation's literary lion, or madcap adventure as in "The Riddle," about a mysterious lady and a trip in Proust's Bugatti Royale.

Tabucchin lähtökohtana kirjailijantyössä on hänen omien sanojensa mukaan se, että hän ei kirjoita kertomuksiaan valmiiksi, aukottomiksi, vaan suosii vihjailuja, arvoituksellisuutta, ja toivoo lukijan täydentävän tarinan, antavan sille mielen ja merkityksen. Tämän kirjan yksitoista kertomusta perustuvat -- kuten nimikin antaa ymmärtää -- "asioihin jotka eivät ole kohdallaan": väärinkäsityksiin, erehdyksiin, epävarmuuteen, oivalluksiin jotka ovat tulleet liian myöhään. Novellit ovat hyvin kansainvälisiä -- näyttämönä on milloin Rooma, milloin New York, milloin Biarritz tai Bombayn-Madrasin juna. Tapahtumien puitteet saattavat olla ylelliset ja mielikuvitukselliset -- "Arvoituksen" rakkaustarinan kehyksenä on kilpa-ajot entistetyillä loistoautoilla, "Vahdinvaihdossa" taas kahden salaisen agentin tapaaminen Metropolitanissa johtaa arvaamattomiin seurauksiin -- mutta usein ne ovat täysin arkipäiväisiä. Aina on kuitenkin läsnä unenomainen tunnelma, vaikutelma että seuraa tapahtumia verhon takaa eikä saa niistä oikein selvää, on pakko katsoa yhä uudelleen ja pohtia niitä mielessään.

1985 Pulitzer Prize for Poetry. "For nearly 25 years Carolyn Kizer has been writing poetry that is imaginative, moving and funny...she is still at the top of her powers. This is a wonderful book."--"Washington Post Book World"