Antti Hurskainen

Juha Seppälän (s. 1956) esikoisteos ilmestyi Antti Hurskaisen syntymävuonna 1986. Musta rauha ei ole kuvaus mestarin ja oppipojan kohtaamisesta eikä etenkään 70 vuotta täyttävän kirjailijan elämäkerta. Hurskaisen tekstit keskittyvät lukemaan Seppälän mittavaa tuotantoa ja auttavat hahmottamaan sen painoarvoa kotimaisessa kijallisuudessa. Hurskainen kirjoittaa muun muassa elokuusta seppäläläisenä etsikkoaikana, Routavuosiromaanin yli-ihmisfantasioista ja kirjailijan monista testamenteista. Musta rauha myös haastaa kohdettaan: Jaksavatko SuperMarket ja Suomen historia provosoida? Millaiseen umpikujaan Seppälän kaunokirjallinen teologia ajautuu? ”Seppälän kristillissävytteisen eksistentialismin dilemma: uskoako elävinä kuolleisiin ihmisiin vai kuolemanväsyneeseen Jumalaan.”

”Der kan fejes så meget ind under gulvtæppet, at det bliver ujævnt” Turtola arbejder som kirketjener i et lille landsogn. Han saver, river, fejer, beder og tænker sit. Præsten Sirén bruger ham også som samtalepartner under en slags mere eller mindre frivillige ”åndelige matinéer”. De taler om kirkebrande, Ingmar Bergman, Dietrich Bonhoeffer, wokeness og væltede gravsten. Sirén på sin side forsøger at blive færdig med sin doktorafhandling, men lider under Guds tavshed. Bøn af træ er en teologisk roman om skyld, egoisme, nåde, frygt og moralfilosofi. Ikke ligefrem en feel good-roman til at krølle sig sammen i lænestolen med, som Helsingin Sanomat skrev – måske mere en katekismus til vor tid, som litteraturmagasinet Kulttuuritoimitus anførte i deres anmeldelse?

Dies Iraen runkona on kuvataiteilija Ilkka Sariolan samanniminen piirrossarja. Viidentoista suurikokoisen lyijykynäpiirroksen aiheina on erilaisia ihmisiin kohdistuneita väkivallantekoja antiikin ajoista nyky-Helsinkiin: joukkomurhia, kidutusmenetelmiä ja veritekoja - jotkut yksityisyydessä tapahtuneita rikoksia, jotkut taas kulloisissakin yhteiskunnallisissa oloissa hyväksyttyjä vallankäytön muotoja. Julkaisun muoto on lainattu tabloid-sanomalehdestä (joskin koko on hieman tabloidia suurempi), ja piirrokset on jäljennetty sivuille pelkällä mustalla painovärillä. Jokainen kuva on varustettu lyhyellä tekijän laatimalla selitystekstillä. Kuvasarjan lisäksi teos sisältää Antti Hurskaisen esseen "Pyörteet". Hurskainen kiinnittää huomiota yhteen sarjan töistä, ristiinnaulitunkuvaan (joka ei välttämättä esitä Jeesusta). Olennaista mustanharmaassa ristiinnaulitunkuvassa on Hurskaisen mukaan pystysuora paalu, johon uhri on kiinnitetty. Yksinkertainen geometrinen muoto - suora kulma - näyttää vastustavan pahuuden sekavia pyörteitä, joita Sariola on piirtänyt useimpien kuviensa taustoille. "Hyvyys on ennakoitavissa", kirjoittaa Hurskainen. "Maailmanhistoria tuntee kiistattomia tapauksia, joissa kaaoksesta on syntynyt järjestystä: romahtamattomia rakennuksia, kuopattomia teitä ja riitasoinnuttomia lauluja." Kasper Salonen on kääntänyt Hurskaisen esseen englanniksi. Myös kuvatekstit ovat julkaisussa kahdella kielellä. Nitomaton, suurikokoinen vihko on painettu offset-painossa. Numeroitu editio on 400 kappaletta.

Turtola työskentelee suntiona pienessä maalaisseurakunnassa. Hän sahaa, haravoi, rukoilee ja saattaa viisivuotiasta Monikaa päiväkotiin. Kirkkoherra Siren alkoholisoituu, yrittää edistää väitöskirjaansa ja sietää Jumalan hiljaisuutta. Heillä on aiheita, joista keskustella: Ingmar Bergman, Dietrich Bonhoeffer, Kiihtelysvaaran kirkkopalo, julkiset anteeksipyyntönäytökset ja viikatemiehen komedia. Millaista on opetuslapsen herraviha? Hautausmaalla kaadetaan kolmekymmentäkolme kiveä. Monikan aivoja tutkitaan, isä rakentaa sängyn. Tapahtuu rikos, jota seuraa rangaistus ja kolmetoista kirjettä. Harvat vangit pääsevät uimaan, mutta kaikille riittää näkkileipää. Suntio lähestyy olemassaolon ydinkysymyksiä kuten syyllisyyttä, itsekkyyttä, armoa, pelkoa ja kuolemaa kristinuskon, taiteen sekä moraalifilosofian avulla. Finlandia-, Tulenkantaja- ja Savonia-palkintoehdokas 2023 sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024

Kuihtuminen alkaa Kuopiosta ja päättyy Kouvolaan. Juna- ja automatkan päähenkilöt ovat vanha mies ja kirjailija, jolla on sanomisen pakko. Osumia saavat seuraavat sivulliset: suomalaiset nykykirjailijat, kulttuurialan aktiivit, mansikat, seksi, anarkistit, Jumala ja vanhemmat. Kuihtuminen kuvaa kulttuuria, jossa kirjahyllyt on veistetty suppauslaudoiksi. Emeritusprofessori antaa nuorekkaan 70-vuotishaastattelun ja lisää smoothieensa talkkunaa. Äidinkielenopettaja on löytänyt romaanista jotain kiinnostavaa. Hänkin saattaa olla demari. Kuihtuminen ei ole autofiktio vaan totuus. Onko muunlaisia kuin epämiellyttäviä?

Opetuslapset ahmivat oliiveja, Jeesus pidättäytyy. Eläimen syömisellä ja silittämisellä on vähän eroa. Juoksemisella ja masennuksella ei lainkaan. Richey Edwards -julisteesta valuu verta. Paavo Ruotsalaisen haudalla kasvaa piikkinen puu. Jos ruoka ei maistu, lähdetään kävelylle.22 on Antti Hurskaisen ensimmäinen romaani: dialogi, jossa toinen puhuu. Hurskainen kuvaa millenniaalin kärsimystä ravintoketjun huipulla. 22 on kertomus syömisestä eli rakkaudesta ja kuolemasta.

En kieltäytynyt aseista on Antti Hurskaisen paluu esseistiikkaan, jota hän ei jättänyt. Teos sisältää siviilipalvelusmuistelmat hyväuskoisen pussikaljarauhan aikakaudelta. Toisaalla kokoelmassa Hurskainen kirjoittaa uimataidottomuudestaan ja siitä, mikä ero on Helsingin Kruununhaalla ja Lapinlahden Peltoniemellä. Hurskainen tutkii syrjäseutuja myös esittämällä Liimatta-teorian. Teologi Osmo Tiililä, lauluntekijä Mikko Joensuu sekä kirjailijat Teuvo Saavalainen ja Juha Seppälä saavat omat esseensä. Ja toisin kuin luullaan, kirjailija voi julkaista ”uuden esikoisteoksen”.

Antti Hurskaisen esseet upottautuvat ongelmiin, joita olisi järkevintä vähätellä. Suru ei toimi avaa näkymiä alkoholin kohtuukäyttöön, unettomuuden pelkoon ja Abban jäsenten avioeroihin. Hurskainen kirjoittaa siveästä puberteetti-iästään, kirjailijantyönsä koruttomista motiiveista ja Matti Mäkelästä - josta ei oikeastaan haluaisi kirjoittaa. Hurskainen paljastaa myös, mitä yhteistä on laulaja Ville Valolla ja kuvataiteilija Eero Järnefeltillä. Entä kuka tai mikä on Art-Pate? Suru ei toimi tekee tuttua vieraammaksi. Saunakalja ei maistu Hurskaisen esseiden lukemisen jälkeen samalta kuin ennen. On myös oikein katua juomatta jäänyttä saunakaljaa.

Ozzyteksti on kirjallisuuden laji. Se on Antti Hurskaisen (s. 1986) esikoisteos, esseekokoelma, joka etsii Ozzy Osbournen merkitystä ilmiönä, laulajana, hahmona, idolina, klovnina, hulluna, vanhuksena, vätyksenä, narkomaanina, esiintyjänä, realitytähtenä ja kuihtuneena paholaisena. Ozzyteksti katsoo sinne minne muusikkoelämäkerta ei yllä, muistelmat eivät uskaltaudu, romaani ei pysty tai tv-dokumentti ei ymmärrä katsoa. Ozzyteksti on ozzyteksti.