Antti Leikas

Kirjailija Leikas on solahtanut tontun hahmoon paetakseen ihmiselon ongelmia. Vinksallaan on myös maailma. Halu saada puntit tasan vie tontun uhkarohkeaan yritykseen, Inkerinmaan kautta Kremlin kekkereihin ja hirmuvaltiaan pöytään. Tonttu - Mies häviää yhdistää sienifantasiaa, spekulatiivista sielunvaellusta ja kirjallista kekseliäisyyttä tavalla, jota suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole aikaisemmin nähty. Kokonaan ilman suomen kielen yleisintä kirjainta a:ta kirjoitettu romaani on vauhdikas seikkailu, mutta myös näyttö kielen rajoista ja rajattomuudesta.

Kirjailija Antti Leikas ei pysty kirjoittamaan. Tontut ovat jättäneet hänet, eikä universumin rakenne avaudu, vaikka hän näkee siitä unia joka yö. Miksi se ei avaudu? Miksi hän näkee siitä unia? Jos hän vain saisi tonttuihin yhteyden, asian voisi selvittää... Samaan aikaan Kustannusosakeyhtiö Siltalan turvamiehenä aiemmin toiminut Simo Aholahti on aloittanut aivan uudenlaisen työn Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Cernissä, jossa valmistaudutaan pimeän energian saloja ratkovan koesarjan käynnistämiseen. Mutta Cernin mittalaitteet reagoivat johonkin yllättävään ja vieraaseen, eikä kokeita voida aloittaa. Ja yhä samaan aikaan hiljaisella metsälammella kelluu vene, jossa istuu kaksi tonttua. Kalaa ei juuri tule, mutta tärkeämpää on tunnelma. Tosin juuri nyt tunnelma on särkymässä, sillä tontut aistivat häiriöitä kosmisessa taustasäteilyssä. Lisäksi tonttujen maailmanlaajuisessa rihmastossa on jotain vialla, sillä yksi tuhansista tontuista tuntuu kadonneen. Mitä on tekeillä? Täytyykö rauhallinen kalareissu keskeyttää? Ja tarvitaanko kirjailija Leikas taas apuun, vai onko hänestä tulevien koitosten aikana enemmän haittaa kuin hyötyä? Tonttu. Valot sammuvat ei ala siitä, mihin Matka pimeyteen päättyi, vaan paljon kauempaa, aina aikojen alusta saakka. Tämä on kirja, jossa itse maailmankaikkeuskaan ei ole turvassa.

Kun kirjailija Antti Leikas saa yhtäkkiä monelta taholta avokätistä apurahaa niinkin outoon hankkeeseen kuin tonttututkimukseen, hänen hälytyskellojensa pitäisi soida. Kun hän istuu pölyisten kirjastojen uumenissaympäri Eurooppaa ja tuntee itseään tarkkailtavan, hälytyskellojen pitäisi soida. Ja kun hänen ovensa taakse ilmestyy Suomen Kulttuurirahaston hemaiseva asiamies tonttuihin liittyvine pyyntöineen, kellojen pitäisi totisesti kumahdella. Mutta kirjailija Leikas on vaaroja kaihtamaton mies ja löytää siksi itsensä keskeltä koko universumin olemassaoloa uhkaavia tapahtumia. Putoilevien lentokoneiden, uhkaavien kommandojoukkojen ja epäilyttävien kirjankustantajien ristipaineessa Leikkaalle selviää vähitellen, minkälaisia voimia tonttujen olemassaoloon kätkeytyy - ja millaisia voimia hän on tullut tutkimuksillaan vapauttaneeksi. Tonttu vie lukijansa perimmäisten kysymysten äärelle - ja takuuvarmasti ennen kokemattoman jännitysnäytelmän pyörteisiin. Mitä ovat sielut, mistä universumi rakentuu ja kuinka tehokkaasti tonttu-Koposen maksa polttaa alkoholia? Hyppää kyytiin niin saat tietää. Tämä on matka pimeyteen.

Unessa aivojen sähkölataus laskee, viestit alkavat kulkea mihin sattuu ja yhtäkkiä silmien edessä on yhdistelmä vuosikymmeniä sitten nähtyä pornoelokuvaa, myrkkysammakkoa ja hullua professoria perheineen. Yksi päivä. Perheellisen Jaakkolan tavallinen, arkinen työpäivä toimistolla yllätyksettömien työkavereiden kanssa - tai pinnalta katsoen voisi ehkä niin luulla, mutta riemastuttavan omapäinen esikoiskirjailija Leikas vie meidät uupuneen ja univelkaisen perheenisän pään sisään tavalla, jonka jälkeen ei mikään ole enää ennallaan. Yhden normipäivän aikana Jaakkola ehtii keskellä palavereita ja liikelounaita meloa ajatuksiensa virrassa suuntaan jos toiseenkin ja tarjota siinä sivussa lukijalle viehättävän vinksahtaneita universaaleja totuuksia, filosofisia pohdintoja mitä moninaisimmista aiheista, sympatiaa ja suurta myötätuntoa herättävän kuvan lapsiperheen arjesta - ja monet hyvät naurut." Entä kyyhkynen, rauhan symboli ja sen kaikkipaikatpaskova kaupunkiserkku pulu, mitä niillä on edes eroa? Lihava pienipäinen tintti, joka lyödä läsäyttää siivet mahansa alla yhteen lentoon hypätessään ja kujertaa mennessään. Raamatussa kyyhky laitettiin etsimään maata, Nooa laittoi kun ei itse viitsinyt. Gilgames-eepoksessa samaan hommaan pannaan korppi ja korpille se homma paremmin sopiikin, sillä on älyä ja laskutaitoa ja persoonallinen karski ääni eikä typerä kujerrus. Kaikilla kansoilla on omat kertomuksensa vedenpaisumuksesta... Millainen tulee meidän tarinasta ja kuka sen kirjoittaa."