Antti Nikkinen

Metsästäjäksi ja kalastajaksi ei synnytä. Erämieheksi tai -naiseksi kasvetaan vähitellen kokien ja oppien. Usein ensiopit saadaan lähisukulaisten neuvoista, joskus vieraampikin henkilö on valmis hyväntahtoisesti opettamaan nuorelle henkilölle taitojaan. Erätarinoita kertoillaan usein jahtitulilla, ne muuttuvat ja katoavat kun kertojat poistuvat nuotiopiiristä. Kirja sisältää valikoituja kertomuksia tekijän kokemista kalastus- ja metsästystapahtumista lapsuusvuosista nykypäivään. Tarinoiden joukossa on kertomus hänen isänsä elämän hirvestä ja lapsuustoverin kertomana naapuriseuran uimalla saadusta hirvestä. Muutama aiheeseen liittyvä runokin on pujahtanut tarinoiden väliin luomaan tunnelmia tilanteista, joista ei riitä kerrottavaa kokonaiseen tarinaan. Kirjan piirroskuvituksen on tekijä itse laatinut. Kuvat ohjaavat lukijan ajatukset kertomusten ytimeen ja tunnelmiin, joista ei ole valokuvia. Lisänä on muutama näyte tekijän muusta piirrostuotannosta.

Miten runo syntyy? Miten elämyksen tunnelman saa talteen? Teksti vaatii yleensä suunnittelua ja harkintaa, mutta itse koetusta tai yhdessä ystävän kanssa eletystä tapahtumasta sanat asettuvat kuin itsestään jonoon. Elämän virrassa vilisevät kokemukset, luontoon - varsinkin pohjoisiin maisemiin sijoittuvat - ovat saaneet Antti Nikkisen tallentamaan tuntojaan runojen muodossa tämän kirjan kansien väliin. Pyöreiden vuosien kynnyksellä, tosin hiukan ystävien painostuksesta, hän toteutti yhden unelmistaan, oman runokirjan. Elämän varrelta talteen kirjattujen runojen joukkoa on täydennetty muutamilla tunnetumpien kirjoittajien teksteillä. Jokaisella niistä on oma merkityksensä Antin taipaleella. Vieraita tekstejä on kirjaan luvalla liitetty Paavo Pitkäseltä, Heikki Asunnalta, Seppo Leinolta, Reijo Takamaalta ja Martti Hiltuselta sekä Eino Leinolta. Kirjan kuvitukseen on tekijän omien tuotosten lisäksi saatu apua muutamalta hyvältä ystävältä.