Antti Nisonen

Olen ehkä eri eläin kuin nämä, sittenkin sama, kiepuessani tässä haikeassa nostalgiassanivaikka meidän tehtävämme on mennä eteenpäinRiskitaktiikallaKirjoittajan toinen teos. Runot ovat eksyneet laulujen ja aforismien välimaastoon jonnekin ihmiskunnan kollektiivisen muistin, maakuntamatkailuun, romantiikan ja virtuaalitodellisuuden liepeille. Kokoelma on tarkoitettu erityisesti kaikille mutta myös heille jotka osaavat kuvitella Aarne Tenkasen Bronxiin lausumaan näitä. Velka 1900-luvun esikuville kasvaa entisestään ja Sirkkapurossa virtaa yhä ajatusten vesi.

Runoilijana kirjoittaja on Aura Nurmen ja Miki Liukkosen aikalainen, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen virtuaalirunouden kasvatti jonka best of- ja esikoiskokoelma samassa paketissa teos on. 1997-2017 kirjoitetut runot muodostavat maagis-realistisen kokonaisuuden jonka keskeisiä teemoja ovat juokseminen, metsä sekä romanttinen henkilökohtainen rock- ja iskelmähenkinen kielellä leikittelevä rakkauslyriikka joka on riimillisyydessään paljon velkaa niin suomalaisille kuin angloamerikkalaisille esikuville. Toisaalta tyylilajeissa on kuitenkin selkeää proosarunoa vaihdellen mittavista tekstivyörytyksistä muutaman säkeen aforismeihin. Kokoelmassa aika katoaa ja maisemankin lukija voi halutessaan maalata yhtä hyvin vaikkapa New Orleansin suistoihin, alppiniityille tai Englannin nummille kuin kirjoittajan kotikaupunkiin Mikkeliin. Metsää ja luontoa ei kuitenkaan lukija pääse pakoon, vaikka kaupungissakin käydään. Myös 100-vuotias Suomi nousee vähintään rivien välistä esille erityisesti kirjoittajan kestävyysjuoksuharrastusta sivuavissa teksteissä.