Antti Vihinen

Mitä Jean Sibelius ajatteli maailmanmenosta sotaisilla 1930- ja 1940-luvuilla? Oliko Sibelius natsiaatetta ja -hallintoa myötäilevä onnenonkija vai Hitlerin propagandakoneiston viaton uhri? Jean Sibelius sai merkittäviä palkintoja ja huomionosoituksia natsi-Saksan ylimmältä johdolta. Hän suostui myös Joseph Goebbelsin propagandaministeriön alaisuudessa toimineen antisemitistisen musiikkijärjestön varapuheenjohtajaksi. Totta on myös se, että hän ei kieltäytynyt yhdestäkään natsien kunnianosoituksesta. Mikään näistä ei tee Sibeliuksesta ”natsia”, mutta ei myöskään epäpoliittista ja viatonta sivustakatsojaa. Vaikka Sibelius ei milloinkaan selkeästi liputtanut natsiaatteen puolesta, hän ei myöskään selvästi tuominnut kansallissosialismia. Moni Suomessa pitää keskustelua kansallissäveltäjän natsiyhteyksistä turhanpäiväisenä. Kuitenkin tässä kirjassa Antti Vihinen yrittää vastata siihen, miten kansallissäveltäjä suhtautui natseihin ja mitä tapahtui eräänä syyspäivänä vuonna 1943. Antti Vihinen on tietokirjailija, joka on kirjoittanut musiikista, säveltäjistä ja politiikasta.

Antti Vihisen Valkoinen susi -dekkarissa tamperelaispoliisit selvittävät trillerimäistä rikosta ulkomaisten tiedustelupalveluiden kanssa." Nerokas rikostarina ja kulttuurihistorian runsaudensarvi yhdistyvät " -kirjallisuuskriitikko Kai HirvasnoroKiirastorstaina Tampereelta kuuluu kummia: tavallinen arkistotyöntekijä ja kokenut saksalaisdiplomaatti löytyvät murhattuina, uhreilla löyhä yhteys toisiinsa. Heidän murhaamiselleen ei näytä olevan järjellistä selitystä, ei motiivia, ei tekijää tai tekijöitä. Komisario Markus Berglundin tiimi saa tutkittavakseen epäsuhdan parin murhajutun. Tutkinta vie tamperelaispoliisit nopeasti ihmismielen pimeimmille äärialueille ja jopa maailmanhistorian pyörteisiin. Murhatuilla on merkillinen kytkös Hitlerin ja Mannerheimin tapaamiseen kesäkuussa 1942, ja poliisitutkinnan keskiöön nousee kohtaamisen yhteydessä salaa äänitetty nauhoite, operaatio Valkoinen Susi. Mitä tekemistä Hitlerin ja Mannerheimin keskusteluilla voi olla murhattujen kanssa? Ja miksi saksalaisen kulttuuriattasean kuolema kiinnostaa useamman maan tiedustelupalveluja? Onko diplomaatin murha vain mustasukkaisuusdraaman päätepiste vai korkean tason poliittisen pelin huipentuma? Berglundin tiimi selvittää tapausta kirjaimellisesti henkensä kaupalla. Jossakin ulvoo Valkoinen susi. Vaaran värit -sarjassa aiemmin ilmestyneet dekkarit Punainen prinsessa (2021) ja Sininen enkeli (2023) olivat arvostelumenestyksiä.

Koukuttava dekkari tamperelaispoliiseista ja kansainvälisen yrityksen rikkeistä. Rikkaan teollisuussuvun musta lammas Miki Davidson kuolee kotonaan epäselvissä olosuhteissa, eikä hän ole perheen ainoa traagisesti kuollut jäsen. Halusiko joku tappaa fanien palvoman ex-rocktähden? Yksi mahdollinen epäilty tai todistaja makaa koomassa sairaalassa. Komisario Markus Berglundia odottaa rikospaikalla vaikeasti hahmotettava sotku, joka ei jää Tampereen punatiilitehtaiden katveeseen. Herää vahva epäilys, etteivät Tamshell-konsernin kaikki toimet kestä päivänvaloa. Jäljet johtaa Berglundin tutkimukset jopa vuosien takaiseen WTC-tornien iskuun. Selvää on vain se, että joku ei halua poliisin penkovan suvun salaisuuksia. Ennen kuin rujo totuus paljastuu, vaatii se vielä uuden uhrin. Vaaran värit -sarjan toisessa osassa punotaan häikäisevä jännitysjuoni, joka tutkii ihmismielen ja historian synkeitä syvyyksiä manserockin tahdissa. Antti Vihisen Vaaran värit -sarjan avausosa Punainen prinsessa oli arvostelumenestys.

Tampereen Pyhäjärvellä vietetään juhannusta perinteikkäästi: yksi hukkunut. Kuolleen naisen henkilöllisyyttä selvittämään hälytetään komisario Markus Berglund ja hänen aisaparinsa Ruokosalmi. Murhatutkimukset johtavat poliisin täysin odottamattomaan suuntaan ja 70-lukulaisia kuohuttaneen Baader-Meinhof-terrorismin lähteille. Kuka arvoituksellinen nainen oikein on? Uutinen kantautuu pian Tampereelta suureen maailmaan. Koko juttu on paisua yli äyräidensä viimeistään silloin, kun Saksan turvallisuuspalvelu ja sen kenttäjohtaja Sandra Klinger ottavat ohjat käsiinsä. Onko kylmäverinen RAF-terroristiryhmä tehnyt paluun? Mysteeri vie syvälle RAF:n ja sen ikonisten johtohahmojen, Andreas Baaderin, Ulrike Meinhofin ja Gudrun Ensslinin menneisyyteen. Samalla se kurkottaa ihmismielen synkimpiin syövereihin ja kysyy, mikä saa ihmisen uskomaan fanaattisesti oman käden oikeuteen. Terroristien jäljet kulkevat Tampereelta Berliiniin, Helsingistä Hampuriin ja Stammheimin vankilasta Hervantaan. Koukuttava rikosromaani ammentaa lähimenneisyydestämme, jossa on jotakin pelottavan tuttua. Antti Vihinen (s. 1961) on kirjailija ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja. Hänen tiensä tamperelaisesta bändibussista kulttuuriteorian professoriksi Saksaan on uskomaton seikkailu. Hampurin yliopistossa Vihisen kurssitoverina oli Ulrike Meinhofin tytär, jonka tarina ei jättänyt häntä rauhaan. Niinpä hän perehtyi RAF:n toimintaan perin pohjin ja rakensi dekkarinsa aiheen ympärille. Vihinen on työskennellyt suomalaisen kulttuuriviennin tehtävissä Berliinissa ja Sibeliustalon johtajana Lahdessa.

Tampereen Pyhäjärvellä vietetään juhannusta perinteikkäästi: yksi hukkunut. Kuolleen naisen henkilöllisyyttä selvittämään hälytetään komisario Markus Berglund ja hänen aisaparinsa Ruokosalmi. Murhatutkimukset johtavat poliisin täysin odottamattomaan suuntaan ja 70-lukulaisia kuohuttaneen Baader-Meinhof-terrorismin lähteille. Kuka arvoituksellinen nainen oikein on? Uutinen kantautuu pian Tampereelta suureen maailmaan. Koko juttu on paisua yli äyräidensä viimeistään silloin, kun Saksan turvallisuuspalvelu ja sen kenttäjohtaja Sandra Klinger ottavat ohjat käsiinsä. Onko kylmäverinen RAF-terroristiryhmä tehnyt paluun? Mysteeri vie syvälle RAF:n ja sen ikonisten johtohahmojen, Andreas Baaderin, Ulrike Meinhofin ja Gudrun Ensslinin menneisyyteen. Samalla se kurkottaa ihmismielen synkimpiin syövereihin ja kysyy, mikä saa ihmisen uskomaan fanaattisesti oman käden oikeuteen. Terroristien jäljet kulkevat Tampereelta Berliiniin, Helsingistä Hampuriin ja Stammheimin vankilasta Hervantaan. Koukuttava rikosromaani ammentaa lähimenneisyydestämme, jossa on jotakin pelottavan tuttua. Antti Vihinen (s. 1961) on kirjailija ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja. Hänen tiensä tamperelaisesta bändibussista kulttuuriteorian professoriksi Saksaan on uskomaton seikkailu. Hampurin yliopistossa Vihisen kurssitoverina oli Ulrike Meinhofin tytär, jonka tarina ei jättänyt häntä rauhaan. Niinpä hän perehtyi RAF:n toimintaan perin pohjin ja rakensi dekkarinsa aiheen ympärille. Vihinen on työskennellyt suomalaisen kulttuuriviennin tehtävissä Berliinissa ja Sibeliustalon johtajana Lahdessa.

Lokakuussa 1907 säveltäjä-kapellimestari Gustav Mahler saapui Helsinkiin. Suomen maankamaralle astui maan kulttuurihistorian ylivoimaisesti merkittävin vieras. Hän tapasi Helsingissä myös kollegansa ja kilpailijansa Jean Sibeliuksen, ja käytiin yksi 1900-luvun tunnetuimmista ajatustenvaihdoista sinfonian olemuksesta. Säveltäjät eivät pitäneet toistensa musiikista, mutta arvostivat toisiaan ihmisinä ja taiteilijoina. Säveltäjiä yhdisti monta asiaa: heillä oli yhteinen opettaja Wienissä, sinfoninen muoto oli heidän taiteensa keskiössä ja kumpikin oli traagisella tavalla menettänyt lapsensa. Sibeliukselle kohtaaminen Mahlerin musiikin ja persoonan kanssa aiheutti kriisin, ehkä syvemmän ja pitkävaikutteisemman kuin tähän asti on haluttu ajatella. Mahlerin nuivat lausunnot suomalaiskollegansa sävellyksistä olivat lähtölaukaus Sibeliuksen ongelmille Keski-Euroopassa, jossa hänet edelleen - Mahleria myötäillen - usein luokitellaan vain kansalliseksi ilmiöksi. Suomessa tämä on aiheuttanut vastareaktion, joka on saanut sibeliaanipiirit vierastamaan Mahlerin musiikkia. Politiikka ja yhteiskunnalliset muutosvoimat ovat vaikuttaneet Sibeliukseen ja Mahleriin poikkeuksellisen laajasti. Kummallekin politiikka on tarjonnut mahdollisuuden oman uran ja musiikin edistämiselle, mutta toisaalta ajanut sekä Sibeliuksen että Mahlerin lopulta umpikujaan. Antisemitismi nosti Sibeliuksen kiiltokuvapojan asemaan, Mahlerin se ajoi maanpakoon. Sibelius & Mahler - Kohtaaminen Helsingissä kartoittaa Sibeliuksen ja Mahlerin elämäntarinoiden yhtäläisyyksiä ennen ja jälkeen kohtaamisen Helsingissä. Kirja on myös ensimmäinen laajempi suomenkielinen kokonaisuus Mahlerin elämästä.

Värikäs, hauska ja persoonallinen Mozartin elämäkerta.

Wolfgang Amadé Mozart on yksi kulttuurihistorian suurista neroista. Hän kuuluu siihen taiteen raskaaseen sarjaan, johon hänen lisäkseen pääsevät ehkä Michelangelo, Shakespeare, da Vinci ja Beethoven. Miten pienestä salzburgilaisesta Wolfgangista kasvoi kaikkien tuntema Mozart, jumalainen Amadeus? Tätä nimeä hän ei milloinkaan käyttänyt itsestään – sen ovat hänelle antaneet jälkipolvet. Amadeus on yksi maailman arvokkaimmista brändeistä: sen arvoksi on mitattu 5 miljardia euroa. Se on enemmän kuin Picasson, Warholin, van Goghin ja Paul McCartneyn brändien arvo on yhteensä. Elinaikanaan Mozart kuitenkin taiteili vippailemalla rahaa ystäviltään… Kirjailija Antti Vihinen on siekailemattoman röyhkeä, hän yhdistää kirjassa asiantuntevan Mozartin elämäkerran oman elämänsä musiikillisten ja ei-musiikillisten seikkailujen kanssa. Yhdistelmä on riemastuttava. Myös Mozartin legendaarisista kirjeistä on tehty uudet käännökset, jotka valottavat säveltäjän kiehtovaa elämäntarinaa raikkaalla tavalla. Mozartista on kirjoitettu paljon, mutta tuskin koskaan yhtä värikkäästi, hauskasti ja persoonallisesti kuin nyt. Kirja on ensimmäinen suomalaisen kirjoittajan tekemä Mozart-elämäkerta täällä Sibelius-monomaanikkojen tundralla. Kirjoittajan henkilökohtainen rakkaus Mozartin musiikkiin leimaa tekstiä, mutta persoonalliset teosanalyysit avaavat samalla laajoja ja yllättäviä näkymiä koko Euroopan kulttuurihistoriaan. Esimerkiksi Don Giovannia lähestytään Lasse Virenin Münchenin kympin juoksun kautta, Figaron häitä Ranskan suuren vallankumouksen alkusoittona, Cosi fan tuttea suomalaisen vappujuhlinnan kaikuna.

Lahden Sibeliustalon toimitusjohtaja Antti Vihisen aiheita ovat kulttuuri, erityisesti musiikki sekä matkat, politiikka ja elämän pienet, hämmästyttävät ilmiöt Lahdessa, Suomessa ja maailmalla. Antti Vihisen teos Musiikkia ja politiikkaa – esseitä Sibeliuksesta Wagneriin saavutti suuren suosion vuonna 2005. Erityistä kiitosta se sai mukaansatempaavasta, lukijat huomioivasta käsittelytavastaan. Samaan purevan terävään tyylinsä hän on kirjoittanut muutamassa minuutissa haukattavat, pitkään tajunnan pohjaa ärsyttävät pakinansa. "Pakinatyyli sopii Vihiselle." - Markus Luukkonen, Etelä-Suomen Sanomat "Vihisen pakinat jäävät lukijan mieleen ja ne muistuvat tavan takaa uudelleen. Nopeita pakinoita joutaa tulla luetuksi." Hanna-Riina Aho, Keskipohjanmaa