Anu Silfverberg

Metoo alkoi elokuva-alan työsuojeluasiana. Mutta sitten tapahtui jotain muuta: naiset saivat uudet silmät. He alkoivat nähdä epäkohtia joka paikassa, pilkkasivat taiteen kaanonia ja laskivat puuttuvia naisia. Kirjassaan Sinut on nähty Anu Silfverberg käsittelee katseen valtaa. Kenen silmin täällä oikein ihmisiä katsotaan ja kuka tätä tarinaa oikein kertoo? Kirja haistattelee ”naiskuvauksen mestareille”, kuvaa ystävän katseen rakastavaa voimaa ja kummastelee, minkä tähden elokuvissa naiset harrastavat seksiä ihan eri tavalla kuin elämässä. Se yrittää samastua Tauno Paloon, tekee kunniaa Dingo-fanille ja liikuttuu ennennäkemättömästä tv-mainoksesta. Silfverberg kirjoittaa samastumisesta samastuttavasti ja vaikeasta lähestyttävästi. Kirja käsittelee ainakin liikkuvaa ja liikkumatonta kuvaa, ihanteita ja niihin sopimista, sukupuolta sekä yhteiskuntaa. Kaksi painosta loppuun myynyt, paljon keskustelua herättänyt teos ilmestyy nyt odotettuna pokkariversiona.

Anu Silfverbergin kirja Äitikortti - kirjoituksia lisääntymisestä on utelias, ihmettelevä, ärtyisä ja vähän absurdikin kirja vanhemmuudesta. Sen teemoja ovat sukupuoli, seksuaalisuus, eläimen ja ihmisen suhde, aikuisuuden ja lapsuuden ero. Kirjoittaja kysyy: Miksi vanhemmuus on äärimmilleen latautunutta juuri nyt? Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumasta Äitiyden Mustaan Aukkoon? Miksi tytöille aina valehdellaan seksistä? Miten lapsia oikein tehdään? Mitä ihmiset harrastavat, kun harrastavat "liinailua"? Miksi kaikki mikä on luonnollista tuntuu niin tavattoman epäluonnolliselta? Kirja esittää myös väitteitä: Lasten saaminen ei muuta ihmistä. Äitiys ei ole ammatti. Ihmisenmaito on poliittinen ruokalaji. E-pilleri ei vapauttanut naisia vaan miehet. Vanha kansa ei ole erityisen viisasta. On ainoastaan itsekkäitä syitä hankkia lapsia. Ihminen on kehonsa. Äitikortti on ajattelevan äidin törkeä, syvällinen ja hauska kirja.

Anu Silfverbergin novellikokoelmassa kohtaavat ihmiset, joista toisella on valtaa enemmän kuin toisella. Usein ero on niin suuri, että yhteyden syntyminen on mahdotonta. Ihmistä verrataan elefantteihin ja hylkeisiin ja kaikki näyttää järjettömältä - paitsi silloin, kun toisen kohtaaminen saa aikaan jonkin uuden ymmärtämistä, tai ainakin ymmärtämään pyrkimistä. Novellien henkilöt ovat menettäneet paljon. Tunnelma on surumielinen, mutta moni tarina pitää sisällään uusia alkuja ja lohtua. Anu Silfverbergin kieli on viiltävän tarkkaa. Se vangitsee novelleihin hetkiä ja väläyksiä, joita alkaa nähdä kaikkialla. Ja mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä? Mikä muu kuin tavarat, velvollisuudet ja valheet?