Armas Härkönen

Ilomantsin ihme - Jatkosodan loppu IlomantsissaJatkosotamme asemasotavaihe päättyi 9. kesäkuuta 1944 Neuvostoliiton aloittamaan massiiviseen suurhyökkäykseen. Vaikka Kannaksella perääntyminen tapahtui nopeasti, puna-armeijan hyökkäykset saatiin kuitenkin pysäytettyä Talin-Ihantalan, Viipurinlahden, Äyräpään-Vuosalmen ja U-aseman Nietjärven taisteluissa. Heinä-elokuun vaihteessa 1944 puna-armeija koetti onneaan Ilomantsin kohdalla kahden divisioonan voimin. Karhumäessä oli taisteltu jo ennen juhannusta. 21. Prikaati (Ventti) aloitti sieltä urhean vetäytymisensä, joka vei osaston monta kertaa tuhon partaalle. Päämajassakaan ei uskottu heidän selviytymiseensä Moskovan rauhan rajalle asti. Apuun kutsuttiin Rukajärvelle jo pesiytynyt 14. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Erkki Johannes Raappana, joka tunsi Ilomantsin maisemat yhtä hyvin kuin Rukapirttinsä. Perustettu Ryhmä Raappana motitti ja osittain tuhosi vihollisen joukot uhkarohkealla saarrostustaktiikalla. Suomen sotahistoriassa puhutaan talvisodan ja Ihantalan ihmeestä. Jatkosodan viimeisessä suurtaistelussa Neuvostoliittoa vastaan perinnettä jatkettiin: tapahtui Ilomantsin ihme! Ilomantsi on ainoa paikkakunta Suomessa, jossa on käyty suuria, divisioonatason taisteluja niin talvi- kuin jatkosodassakin. Armas Härkösen edelliset kirjat Talvisota Ilomantsissa ja Jatkosodan alku Ilomantsissa valottavat näitä tapahtumia sotapäiväkirjojen ja veteraanien muistelmien välityksellä. Trilogian päättävä Ilomantsin ihme kertoo 21. Prikaatin vetäytymisestä ja Ilomantsin mottitaisteluista, yleensäkin jatkosodan loppuvaiheista Ilomantsissa.

Puusta pudonneen paluu Asko Oksan juuret ovat syvällä ilomantsilaisessa maaperässä. Askon sahajauhoissa muhineet ajatukset ovat kuin puusta pudonneen mietteitä. Siksipä vuonna 2023 ilmestyi Askon pakinoista sekä kirjoittajan vaatimattomaksi jääneen työuran muistikuvista koottu kirjanen Puusta pudonnut. Paljon on asioita sattunut ja tapahtunut sen jälkeen, joten lukijoiden pyynnöistä huolimatta oli korkea aika julkaista jatko-osa. Askoa on siestansa aikana kiinnostanut työpaikka myös avaruudessa. Haaveet etätyöpaikasta karsiutuivat kuitenkin jo hakuvaiheessa. Varsinainen pohjakosketus hänen urallaan tuli Englannin kanaalin alituksessa. Reissujensa kohokohtia ovat olleet merkittävä tapaaminen Vatikaanin Ison kirkon vessassa ja Pariisin näkötorniin kapuaminen. Ja vaikka ikä alkaa tehdä tepposiaan monella tapaa niin ylä- kuin alapäässäkin, niin sydän on Askolla paikallaan! Sydämen lyöntirytmiä on nimittäin korjailtu jo kahteenkin otteeseen. Puusta pudonneen paluussa on pakinoita hieman vähemmän kuin ensimmäisessä osassa. Niiden vastapainoksi mukana on kolumneja Toimittajan ja Päätoimittajan palstalta, sekä muistelmia henkilöistä, kirjoittamisesta ja kirjojen tekemisistä. On myös muutamia vuosien varrella syntyneitä, ja lipaston alalaatikkoon säilöttyjä novellin tapaisia kirjoitelmia.

Marskin ritareita Ilomantsissa Talvisodassa taistelleiden sotilaiden urhollisuus ja peräänantamattomuus oli tehnyt ylipäällikköömme, marsalkka G. G. E. Mannerheimiin voimakkaan vaikutuksen. Hänen mielestään taistelukentällä osoitetut taidot ja urhoollisuus oli voitava palkita erityisen korkealla kunniamerkillä sotilasarvosta riippumatta. Mannerheim otti lukuisia kertoja pohdittavaksi tämän asian ja tuloksena oli, että Vapaudenristin kunniamerkkien joukkoon lisättiin kaksi erikoiskunniamerkkiä: 1. ja 2. luokan Mannerheimristi. Vapaudenristin 2. luokan Mannerheimristin ritariksi nimitettiin jatkosodan aikana kaikkiaan 191 sotilasta, heistä kaksi myös 1. luokan ritariksi. Neljälle sotilaalle 2. luokan Mannerheimristi suotiin kahdesti. Ilomantsi on ainoa paikkakunta Suomessa, jossa on käyty suuria, divisioonatason taisteluja niin talvi- kuin jatkosodassakin. Ilomantsin alueella tai paikkakuntaan liittyvissä eri tehtävissä toimineita miehiä, jotka nimitettiin Mannerheimristin ritareiksi, löytyi tähän kirjaan 24 kappaletta. Tähän joukkoon sisältyy kunniamerkin sääntöjen hengessä sotilaita korpraalista kenraaleihin. Eri aselajejakin on edustettuna: ratsumiehiä, panssarintuhoajia, kaukopartiomiehiä ja hävittäjä-ässiä. Esittelyssä on tietenkin itseoikeutettuna 1. luokan ritari, ylipäällikkö Garl Gustaf Emil Mannerheim. Mukana ovat ensimmäiset ritarit Ruben Lagus, Paavo Juho Talvela ja Erkki Johannes Raappana. Ja lisäksi Oiva Emil Kalervo Tuominen, Aaro Olavi Pajari, Hans Olof von Essen, Viljo Valtteri Suokas, Teppo Taneli Hirvi-Kunnas, Paavo Elias Kahla, Jooseppi Moilanen, Lauri Skyttä, Heikki Kaarlo Nykänen, Eero Kaarlo Olavi Leppänen, Gregorius Ekholm, Urho Sakari Lehtovaara, Martti August Nurmi, Tauno Ilmari Paronen, Aksel Fredrik Airo, Allan Sylvester Anttila, Tauno Veikko Ilmari Iisalo, Vilho Antero Pikkarainen ja maailman kuuluisimpiin sotilaisiin kuuluva Lauri Allan Törni. Paikallisia ritareita edustavat ilomantsilainen Onni Henrik Määttänen ja tuupovaaralainen Tauno Suhonen.

Jatkosodan alku IlomantsissaTalvisota päättyi maaliskuun 13. päivänä 1940. Moskovan rauhansopimuksen mukaan Ilomantsin alueesta noin kolmasosa jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Maan itsenäisyys kuitenkin säilytettiin. Siitä kauneimmat kiitokset niin sotaveteraaneille kuin kotijoukoillekin. Sodan jälkiä raivattiin, poltettuja taloja rakennettiin uudelleen jopa maakuopissa asuen. Uuden sodan uhka leijui kuitenkin koko ajan ilmassa. Ensimmäinen YH - päivä oli 18. kesäkuuta 1941. Saksa aloitti 22.6.1941 Operaatio Barbarossan - hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Kesäkuun 25. päivänä pääministeri Jukka Rangel totesi radiossa Suomen olevan jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa. Jatkosodan alkuvaiheita Ilomantsin alueella on kirjallisuudessa käsitelty huomattavasti vähemmän kuin sodan loppumista syyskesällä 1944. Tässä kirjassa kerrotaan Moskovan rauhan ajasta sekä uuden sodan alkamisesta sotapäiväkirjojen ja eri henkilöiden muistelmien välityksellä. Ilomantsin kohdalla joukkojen eteneminen oli hitaampaa kuin monella muulla rintamalla. Neuvostoarmeija oli linnoittautunut uuden rajan taakse todella hyvin ja vastassa oli suomalaissyntyisen majuri Valter Vallin iskukykyiset soturit. Lopulta he kuitenkin joutuivat perääntymään, ja selitys siihenkin löytyy kirjasta. Kirjassa esitellään myös paikalliset Mannerheim-ristin ritarit, ilomantsilainen Onni Määttänen ja tuupovaaralainen Tauno Suhonen. Ilomantsi on ainoa paikkakunta Suomessa, jossa on käyty suuria, divisioonatason taisteluja niin talvi- kuin jatkosodassakin. Vaikka 80 vuotta on kulunut, emme pääse unohtamaan sotaa. Silloinen vastustajamme yrittää parhaillaankin valloittaa pienempää naapurimaataan, ja omaakin itärajaamme häiriköidään. Lähi-idän ruutitynnyrissä sytytyslanka kytee koko ajan. Tämäkin kirja on kirjoitettu siksi, että muistaisimme.

Puusta pudonnutAsko Oksan pakinoita on julkaistu paikallislehti Pogostan Sanomissa vuodesta 1985 lähtien. Asko Oksa on ympäristöystävällinen nimimerkki! Siksipä Askon sahajauhoissa pyörineet ajatukset ovat kuin puusta pudonneen mietteitä. Asko Oksa voisi olla ajatuksiensa ja toilailujensa puolesta surkean hahmon ritarin, Don Quijoten tai nolojen tilanteiden miehen, Mr. Beanin pikkuserkku. Yleisön pyynnöstä huolimatta näitä pakinoita ja niihin liittyviä ajatuksia sekä muistoja kirjoittajan kovin vaatimattoman työuran varrelta on koottu näiden pehmeiden kansien väliin. Jopa pilvien päälle ulottuneiden mielikuvitusmatkojen lisäksi Asko on päässyt muutaman kerran ihan fyysisesti ulkomaille. Tämän ovat mahdollistaneet ystävien hankkimat menoliput. Näin ollen Askon muistelmien ensimmäinen osa kuljettaa lukijaa Askon kotimökin kaivolta muun muassa Intian viidakon putoukselle ja tikan nakutteleman puhelinpylvään juurelta tiikerin häkkiin.

Talvisota IlomantsissaIlomantsi on ainoa paikkakunta Suomessa, jossa on käyty suuria, divisioonatason taisteluja niin talvi- kuin jatkosodassakin. Sotapäiväkirjoista selviää, kuinka usein esimerkiksi talvisodassa on ollut hiuskarvan varassa tai jopa sattumasta kiinni, että vihollisen eteneminen saatiin pysäytettyä. Näitä täpäriä pelastumisia oli luonnollisesti jokaisella rintamalohkolla etelästä pohjoiseen. Keneltä Suomen valtiojohto sai tiedon Hitlerin ja Stalin salaisesta etupiirijaosta? Kuinka neuvostojoukkojen hyökkäysaikeet ja lopulta niiden koko paljastuivat itärajalla Ilomantsin pitäjän kohdalla? Ilomantsin paikallispäälliköt aloittivat rajakylien evakuoinnin jo ennen virallista käskyä omalla vastuullaan. Kuinka evakuointi sujui? Miten Putkelan Heikki Turpeinen pakeni vangitsijoiltaan? Paljonko neuvostoarmeijan kaatuneita nukkuu ikiuntaan ilomantsilaisessa korpimaisemassa? Missä kapteeni Kozlov tapasi matkansa pään Taivallammen taistelun jälkeen? Mitä kaikkea autonkuljettaja Kervisen karkumatkalla oikein tapahtui? Molotovin coctaililla tuhottiin vihollisen panssarikalustoa, mutta mitä tarjoili Molotov leipäkoristaan? Millaisia olivat todellisuudessa talvisodan paukkupakkaset? Talvisota Ilomantsissa - kirja antaa vastauksia! Se kertoo evakkojen kokemuksista ja talvisodan tapahtumista haastattelujen, päivittäisten sotapäiväkirjojen merkintöjen ja erikoisartikkeleiden avulla. Kirja kertoo taisteluista, taistelijoista ja heidän päälliköistään Ilomantsia halkovan valtaväylän - Koitajoen rannoilla. Sodassa useat menettivät henkensä ja vielä useammat terveytensä. Ilomantsin alueesta kolmannes jouduttiin luovuttamaan itäiselle naapurille. Mutta maan itsenäisyys säilyi!