Armas Ruohoniemi

Pystyykö myöntämään itselleen, että asiat ovat ymmärryksesi ulkopuolella. Meiltä odotetaan vastauksia ja annammekin niitä, vaikkemme kykenisi ymmärtämään edes omia perustelujamme. Ovatko ne tietoa vai pelkkää tunnetta tai vain yritystä olla osa ihmislaumaa? Tulemme jostain ja tässä maailmassa opimme kaiken hämmennyksen vallassa ymmärtämään jotakin. Siitä ymmärryksestä päädymme hämmennykseen, kun emme ymmärrä mitä lopulta meille tapahtuu. Elämämme on välähdys miljardien aikakausien jatkumossa. Tässä lyhyessä tietoisuuden ajassa, jossa joudumme rakentamaan itsellemme merkityksellisyyden useampaan kertaan. Eikä niitä aiempia rakennettuja voi väheksyä. Niiden pitäisi kertoa mitä ei pidä pystyttää tai että niiden aika on ohi. Tämäkin ja aiemmat joskus riisutaan uuden tärkeämmän tieltä, joka toivottavasti saa meidät paremmin kukoistamaan maailmalle. Siitä kerromme muille tai ainakin juhlapuheissamme kerromme, kuinka yritämme rakentaa maailmaa, jossa olisi mahdollisuus. Ajattelematta, että olisiko tässä jatkuvassa rakentamisessa tärkeätä saada itsemme lisäksi muutkin kukoistamaan? Meidän sydämemme pitäisi kai olla lämmin koko maailmalle. Surulliset ja epäoikeudenmukaiset tapahtumat tulisi kostuttaa luomiamme. Ilman myötätuntoa maailma on luultavasti paljon rumempi. Olen kirjoittaja, joka haluaa lähettää tällaisia ajatuksia. Toivon, että niitä luet. Eikä ole väliä ovatko ajatuksesi samoja tai toisenlaisia, kunhan pystymme selittämään itsellemme miksi ja mitä ajatuksiemme toteutumisesta seuraa huomenna, tulevina vuosina ja seuraavina aikakausina. perustelut haimme toisista suista ja toisellemme vieraista huoneista ne sanat istutimme toisiin juuriin joista kasvoi eri värisiä kukkia

Kasvamme ja kukimme, kunnes kuihdumme. Jotkut onnekkaat saatavat hetkittäin herätä kukkaan - kukoistaa. Omassa pienessä maailmassa näemme kukinnon ja kauneuden. Olemme mielestämme sen keskellä ja uskomme näkevämme kokonaisuuksia, vaikka olemme pienissä huoneissamme omissa pienissä ajatuksissamme ajatuskupliemme sisällä. Emmekä tiedä ja ymmärrä kaikkea, vaikka muuta uskomme. Yritämme vain kukkia ikuisesti. Mutta kukkapellon lähellä saattaa olla tunkioita. Piilossa ovat peitettynä itseltämmekin. Siellä jossain on paljas itsekkyys. Se on lähellä ja ympärillämme. Se itsekkyys voimistuessaan näkyy hirveänä säälimättömänä julmuutena, jota jopa kaikista lähimmät osoittavat toisilleen. Tämä julmuus on useimmiten katseilta piilossa tai vähintäänkin todellisen totuuden ulottumattomissa. Ilman suodatinta katsovat näkevät joukon hirviöitä, vaikka eivät sitä halua uskoa. Mutta on parempi se löytää ja jos löydät sen ja tunnustat olevaksi muissa ja sinussa itsessäsi. On parempi hyväksyä se, jotta ymmärtäisit muutoksen tarpeen. Koskase on sinussaikuisestiestämässä kaikkeajotka pystyisittoteuttamaan

Näemmekö ihmiset, jotka tarvitsisivat apuamme ja hyväksyntäämme? Suljemme silmät heidän hädästään vedoten omaan kiireeseemme. Laitamme heidät välinpitämättömyydessämme unohdettujen laatikkoon vailla toivoa. Ääretön itsekkyys, jota huomaamme yllättäen joskus itsessämmekin, mahdollistaa että unohdetut pysyvät unohdettuina. Realistiseksi maailmaksi kutsuttu olotilamme saa aikaa julmia tapahtumia ja epäoikeudenmukaisuuksia, jotka hyväksymme tosiasioina. Näitä näemme niin työelämässä kuin yhteiskunnan suhtautumisessa erilaisiin. Yhä enemmän suositaan ihmisiä, joilla ei ole kykyä nähdä asioita toisen ihmisen silmin. Riittää kun vain uskaltaa tuoda itsensä esille ja oppii hyväksikäyttämään kaikkia, joita pystyy. Toistaa yhtä opittua totuutta ilman muita totuuksia. Pitäisi varmaan kysyä kenestä oikein välitämme vai välitämmekö kenestäkään muusta kuin itsestämme? Terävät kynnet -runoteos avaa näitä ilmentymiä ja kohtaloita, joita näemme ympärillämme - jos vain haluamme ne nähdä.niin moniapetettyjäsyrjäytettyjäkatkeria vaeltajiaunohdettuja suuruuksiajoista ei puhutapois lähetettyjäjoiden elämäntyöei riittänyt

Ymmärrämmekö aina sen mitä näemme mitä koemme? Taivas ja helvetti voivat olla olemassa. Ne aina on sijoitettu kuoleman taakse kuviteltuun olevaisuuteen. Silti emme tiedä missä ne ovat, vaikka meille on monet kerrat se kerrottu vai onko sittenkään. Kaikki se voi olla lähempänä kuin luulemmekaan. On vain antauduttava pois siitä kaikesta mitä luulee tietävänsä. On annettava epäilykselle ovi - sallittava toinen kaareutuva tie. Tunnustettava mitä siitä ajattelee.ei autajohnmahatmamartinjos et sinäkatsomyönnämitä tapahtuukäänny sinne missä tapahtuupyöritä sydäntäsitoiseen asentoon