Arto Jauhiainen

Yliopiston porteilla on tutkimus massoittuvan korkeimman koulutuksen porteilla jonottavan ja sisäänpääsystään kilpailevan joukon sosiaaliseta taustasta, elämäntilanteesta, isältä ja sukupuolesta. Se kertoo siitä, mistä lähtökohdista mihnkin yliopistokoulutuksen reitteihin pyritään ja päästään Suomessa 2000-luvun alussa. Suomalaiseen yliopistoon hakautumista ja valikoitumista tarkastellaan erilaisten karsintajärjestelmien kautta.

Kirjassa analysoidaan suomalaisen yliopiston muutoksia sadan vuoden ajalta. Aineistona ovat Helsingin ja Turun yliopistojen rehtorien avajaispuheet vuosilta 1920–2020. Ne kertovat yliopistojen muuttuvasta vallankäytöstä, yliopistodemokratiasta, tiede- ja korkeakoulupolitiikasta sekä yliopistojen suhteista valtioon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Puheiden luoma kokonaisuus kattaa historian aina akateemisesta korkeakouludoktriinista uuden julkishallinnan uusliberalistiseen doktriiniin. Valtion rahoituksesta riippuvaisten yliopistojen suhde ympäröivään yhteiskuntaan ja valtiovaltaan on aina ollut jännitteinen. Valtion ohjaus on asettunut enemmän tai vähemmän ristiriitaan yliopistojen tavoitteleman tieteen autonomian ihanteen kanssa. Rehtorit puolustavat eri aikoina yliopiston ja tieteen jakamattomiksi koettuja arvoja ja intevriteettiä suhteessa ulkoisiin paineisiin. Puolustustaistelua käydään yliopiston ja tieteen "puhdasta" ydintä, niiden henkeä, päämäärää ja moraalia uhkaavia vaaroja vastaan. Näitä uhkia olivat 1900-luvun alun ylioppilastulvat, sodan jälkeinen yhteiskunnan rakennemuutos, 1960- ja 70-luvun poliittiset aatteet ja valtiollinen byrokratia sekä 1990- ja 2000-luvun taitteen markkinavoimat, jotka ovat kääntäneet yliopistot palvele- maan ylikansallisia taloudellisia intressejä. Yliopiston ideat ja ihanteet eivät yllättäen ole radikaalisti muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Rehtorit muistuttavat kuulijoitaan samoista akateemisista ihanteista kuten tieteen vapaudesta, kriittisyydestä, totuudentavoittelusta, tutkimuksesta, opetuksesta ja sivistyksestä.

Yliopistot ovat muuttumassa perusteellisesti. Kun talous pohjautuu entistä vahvemmin tietoon ja osaamiseen, yliopistojen merkitys kasvaa. Tietotaloudessa yliopistoista halutaan hyötyä tehokkaammin ja niiltä edellytetään tuloksia, mikä näkyy uudessa yliopistopolitiikassa sekä yliopistojen hallinnossa, ohjauksessa ja valtasuhteissa. Yliopistoja johdetaan liikkeenjohdosta omaksuttujen managerialististen oppien ja jatkuvan arvioinnin politiikan mukaisesti. Miten yliopistoväki suhtautuu näihin yliopistopolitiikan viimeaikaisiin muutoksiin? Entä miten yliopistotyöntekijät kokevat managerialistisen hallintatavan vaikuttavan yliopistojen autonomiaan, akateemiseen vapauteen ja jokapäiväiseen työhön? Vaikuttavatko jatkuva arviointi ja lisääntyvä kontrolli yliopistotyön ehtoihin ja mielekkyyteen? Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa -teoksessa vastataan näihin kysymyksiin. Teoksessa tarkastellaan laajan kyselytutkimuksen tulosten pohjalta yliopiston eri työntekijäryhmien kokemuksia ja näkemyksiä tämän päivän yliopistosta. Tulokset kertovat vallankäytön etääntymisestä, luottamuspulasta, uskottavuuskriisistä, markkinariippuvuudesta sekä ristiriitaisiksi koetuista reformeista - mutta myös akateemisen työn kokemisesta merkitykselliseksi. Teos on suunnattu alan tutkijoille, yliopistotyöntekijöille, päätöksentekijöille ja kaikille yliopistopolitiikasta kiinnostuneille.