Arto Leivo

Tämä New Yorkin runojarustaavat sarjamurhaajat -dekkari koostuu kolmesta aiemmin Like kustannuksen Rikos kannattaa -sarjassa julkaistuista Frank Cray -trilogiakirjoista Yksityisalue , Kielletty ajosuunta ja Umpikuja.Ne julkaistiin aikoinaan Arto Leivon suomennoksina. Kirjoittajaksi ilmoitettiin 22-vuotias jengiläinen Frank Cray New Yorkin Brooklynistä. Huijaus meni täydestä. Pientä epäilystä oli toki ilmassa, koska häntä ei pystytty tavoittamaan. Mutta koskaan ei paljastunut, kuka tekstien takana todella oli. Nyt Arto Leivo on tullut vihdoin ulos kaapista omalla nimellään ja paljastaa, että ne ovat hänen rustaamiaan.Niistä kirjoitettiin aiemmin mm. näin: Brutaalimpi kuin Brett Easton Ellis. Yksityisalue on levoton ja groteski teos. Suomalaisen dekkarikirjallisuuden ystävillä on tänä syksynä edessään arvausleikki: kuka on Frank Cray? - Ruumiin kulttuuri. Janne Mäkelä.Kirjallinen kepponen on myös Yksityisalue. Sen voi lukea perinteisen kioskiviihteen, pulp fictionin pastissina. - Helsingin Sanomat. Tommi Aitio.New York pidättää hengitystään. World Trade Centerin tornit kaatuilevat samaan aikaan kun runoja rustaava sarjamurhaaja Jim Forrest on liikenteessä. Hän saa sairaalloista tyydytystä brutaalista tappamisesta. Mutta hän ei tyydy vain tappamaan epäinhimillisesti, vaan jättää jälkeensä myös lähes julkaisukelpoista tekstiä murhaamiensa naisten roskakoreihin. Myöhemmin Jim Forrest saa kirjallisiksi sarjamurhaaja-seuraajikseen siivooja Ally Wilssonin ja rullatuolissa istuvan nuorukaisen Peter Hollywoodin.New Yorkin rikosetsivä zen-Eddiellä on edessään yllätyksiä täynnään oleva työrupeama.Kirja sisältää erinomaisen paljon tähän päivään sopivaa yhteiskuntasatiiria ja mustaa huumoria.

Hauska mutta vakava luonnonsuojeluun liittyvä lastenkirja. Puunkaatorobotit huiskivat Kajaanin Pöllyvaaran Ikimetsässä. Miten käy metsässä asustavien lukuisten eläinten? Saako Metsäyhtiö Ansan pääjohtaja tahtonsa läpi? Kaatuuko se puu vai ei? Lisääntyykö se hiilijalanjälki vai ei? Ota kirja käteen ja ota asiasta selvää!Kirjan on kuvittanut 22-Pistepirkoistakin tunnettu Asko Keränen.

Jorma Ojaharju (1938 - 2011) nousi kirjailijamaineeseen 1960-luvun lopulla ja kirjoitti keskeisen tuotantonsa 1980-luvun alkuun mennessä. Ennen kirjailijauraansa hän toimi merimiehenä, sukeltajana, panostajana ja ahtaajana. Jo 15-vuotiaana merille lähtenyt Ojaharju oli myös nyrkkeilyn SM-hopeamitalisti vuonna 1963.Ojaharju sai mainetta kapakkakirjailijana, jonka kantapaikkoja olivat Uudessa Ylioppilastalossa sijainnut Ravintola Hansa ja legendaarinen taiteilijaravintola Kosmos Kalevankadulla. Tuona aikana hän kirjoitti pääteoksenaan pidetyn Vaasa-trilogian, joka kuvaa hänen alkuperäisen kotikaupunkinsa vaiheita vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle. Ojaharjun kirjoitustyyliä on verrattu kolumbialaisen kirjallisuusnobelisti Gabriel García Márquezin maagiseen realismiin.Iso mies, iso sydän -teoksen kirjoittaja Arto Leivo (s. 1959) on vapaa kirjailija ja kirjallisuusvaikuttaja, joka työskenteli vuoteen 2006 asti Like Kustannuksen kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkönä. Hän on kirjoittanut dekkareita salanimellä Frank Cray ja suomentanut englannin kielestä kymmeniä teoksia rikoskirjoista runouteen.

Tämän kirjan tarkoitus on edesauttaa kaikkia meitä alkoholista nauttivia henkilöitä hyväksymään sen, että tässä ei ole mitään paheksuttavaa vaan päinvastoin.Tästä aiheesta näin syvällisesti ovat kertoneet viimeksi Pentti Saarikoski ja Jorma Ojaharju kirjassaan Wiinan kauhistuksen ylistys vuonna 1967.Kirjoitimme tämän kirjan paikallisella ryyppyporukalla hyvässä hengessä ja hymy huulilla.Kaikki kirjassa mainitut tapahtumat ovat peräisin tosielämästä ja perustuvat tositapahtumiin sekä omiin kokemuksiimme.Juomisen syihin emme ota kantaa, tässä vain muutama idea sen edesauttamiseksi.Kirja on kirjoitettu rakkaudella kaikille oikeutetuille oman elämänsä alkoholisteille.

Kädessäsi on kirja, jota on kaivattu jo vuosia. Se kertoo yhdestä sienestä, psilocybe semilanceatasta eli taikasienestä, ja sienestämisestä harrastuksena, elämäntapana tai vaikkapa terveyden lähteenä. Tämä teos on tarkoitettu sekä kauniiksi luontokirjaksi että oppaaksi tämän yhden sienen ihmeelliseen maailmaan. Suomalaiset ovat harrasta sieniväkeä ja metsät täyttyvätkin jo heti alkusyksystä nuorista ja vanhemmista sienestäjistä. Sienestäminen yhdistää meitä kansakuntana. Onneksi meillä on sienien suhteen jokamiehen ja -naisen oikeus, joten voimme poimia ja ihastella niitä aivan vapaasti ilman maanomistajan lupaa. Sanonta kasvaa kuin sieniä sateella kuvastaa hyvin meidän suomalaisten suhdetta sienestämiseen. Sienet ovat löytäneet tiensä suomalaisen suuhun sekä konkreettisesti että metaforisesti. Sienestäminen ei ole suomalaiselle nykyään enää pelkkää ruuan etsintää vaan hän ammentaa siitä monenmoista henkistä ja fyysistä energiaa.Tällä psilocybiinisienellä on tieteellisesti todettu olevan taikasienimäisesti myös taianomaisia vaikutuksia. Sen on todettu poistavan varsinkin pohjoisella maapallon puoliskolla yleistä masennusta.Kirja on humoristisesti kirjoitettu, ja siinä on runsas kuvitus. Se mahtuu hyvin taskuun ja on halpa lääke masennukseen.

Mitä tehdä, kun joutuu ensin luopumaan tärkeimmästä elämänsä ihmisestä ja rakastuu sitten yllättäen ensin vanhempaan mieheen ja sitten tämän poikaan? Kaunis, nuori, ensimmäisen vuosikurssin teologianopiskelijatyttö Ida Sofia haluaa irtiottoa tuskasta, joka on syntynyt kun hänen lapsensa on otettu huostaan, ja päätyy kesätöihin Turun saaristokaupan Wanhan Vankan pitäjäksi. Siellä hän tutustuu ensin mystiseen ja karismaattiseen isänsä ikäiseen pappismieheen, ja heille syntyy kiihkeä suhde. Paikalle ilmestyy kuitenkin miehen Idan ikäinen poika, johon tyttö rakastuu vieläkin enemmän. Ida luulee kaiken olevan johdatusta, muttei tiedä, että isällä ja pojalla on ollut aiempina kesinä samalla saarella jo monta muutakin johdatusta kaipaavaa nuorta opiskelijatyttöä. Ja että isä ja poika toimivatkin kimpassa. Pikkuhiljaa palaset loksahtavat paikoilleen, ja yllätyksekseen loppujen lopuksi Sofia on erittäin tyytyväinen saaristokesän antiin.Oskari Katajisto on tunnettu Helsingin kaupunginteatterin ex-näyttelijä ja oman elämänsä harlekiini. Arto Leivo on pitkänlinjan kirjallinen vaikuttaja ja Like kustannuksen kotimaisen kirjallisuuden ex-kustannuspäällikkö. ”Oskari ja Arto ovat luoneet häkellyttävän uskottavan vapaasyvyyssukelluksen MM-ennätyksen miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen.” Me Miehet -lehti ”Kannattaa lukea loppuun saakka.” Herra Ylppö

odotan jääkaappini tuloa se tulee ehkä vasta illalla. televisioni päällä kasvaa vehnänorasta puhelimeni on vaihtunut nokian halvimpaan mattoja en ole jaksanut ravistella kuukausiin. ehkä minun pitäisi vain ravistella itseni hereille. vessapaperini alkaa loppua vessasta yksiöni täytyy tyhjistä oluttölkeistä vaatteeni lojuvat siellä täällä kitaraa en ole soittanut päiväkausiin. ehkä minun pitäisi vain soittaa sinulle. sain ”my transsexual girlfriend” -videon lahjaksi en ole uskaltanut katsoa sitä koska pelkään oman sukupuolisuuteni puolesta. ehkä minun pitäisi pelätä vain teidän puolestanne. pesen pyykkini käsin keittiön lavuaarissa ja laitan ne kuivumaan huojuvaan telineeseen yksiöni keskipisteeseen. kohta lähden viemään kirjastoon myöhässä olevaa agatha christien kirjaa ”kymmenen pientä neekeripoikaa”. ehkä minun pitäisi vain kirjoittaa paljon omia runoja, koska tänään on pilvinen, pilluton päivä.

Tämä on kirjallisuuden moniottelijan Arto Leivon toinen tositapahtumiin perustuva proosarunokokoelma. Suursuosion saanut ”Exäni huutaa!” saa nyt rinnalleen pienen ja viattoman Lyydia Leivon huudot, ja sama oikeaksi todettu kaava toistuu.”Ei kannata lukea ihmissuhdeoppaita, riittää kun lukee Exäni huutaan!”, kirjoitti aikoinaan Me Naiset -lehti. Voisi kuvitella olevan rankkaa elää huutojen maailmassa, mutta vastoinkäymiset vahvistavat tiettyä ihmistyyppiä, ja Leivo suoltaa viisaimmat tekstinsä juuri vaikeuksien kautta voittoon.”Lapseni huutaa!” on astetta pehmeämpi ja syvempi teos tinkimättä realismin huumorista. Iltatähden isänä Leivo ei tavaramerkilleen omaisesti uskalla jättää tajunnanvirran kiviä kääntämättä, ja jatkaa kasvua ihmisenä. ”Tässä maailmassa kannattaa tukehtua enää vain huumoriin, jos ismeistä ja kuolemantavasta pitää joku valita. Vaikeudet ja rankkuudet on hyvä kääntää voitoksi”, kuvaa Leivo.”Lapseni huutaa!” on pienen lapsen arkipäivän alustavista tajunnan huudoista isän näkökulmasta kirjoitettu runollinen haikuteos, jonka osaset puhuttelevat jokaista vanhempaa, joille oman elämän mukavuus on edelleen sijalla numero yksi, kun lapsiarjessa se on vaihteella kaksi. Arto Leivo on kustantanut satoja kirjoja, suomentanut kymmeniä ja kirjoittanut saman verran omia teoksia kirjallisuuden lajeja hylkimättä.

Exäni huutaa on runomuotoinen sarjakuvakirja naisen ja miehen välisistä ikiaikaisista parisuhdeongelmista. Kirja kiteyttää kuvin ja säkein sopivankokoisia annoksia ihmissuhdesopasta, jonka hämmentämiseltä ei kukaan voi välttyä. Jokaisella meistä on oma exämme, on se sitten mies tai nainen - exä, joka huutaa meille, vaikka erosta on jo vuosia. Ja totta kai meissä itsessämmehän ei ole mitään vikaa, vaan exässämme, joka ei ymmärrä meitä. Säkeiden musta huumori naurattaa ja dynaaminen piirrosjälki vangitsee katseen. Mangatyylistä ammentava nuori Tea Tauriainen debytoi sarjakuvataiteilijana, runosäkeet kirjoittanut Arto Leivo on vapaa kirjailija ja kääntäjä, joka on aiemmin työskennellyt kustannustoimittajana.