Arto Rinne

(1872-1942) 1931 . , . , . . : , , . , . , . 1936 . 95 . , . . , . . – -, . , . , - - .

Ainutlaatuinen piirustus- ja akvarellikokoelma 1930-luvun Neuvosto-Karjalasta. Saksalainen taiteilija ja filosofi Heinrich Vogeler (1872-1942) luopui 1. maailmansodan jälkeen jugendin estetismistä, omaksui kommunistisen aatteen ja lopulta muutti Neuvostoliittoon. Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja Neuvostoliiton koulutusjärjestelmä tuntuivat hänestä ihmiskunnan vapauttamisen valoisan tien alulta. Hän ei ollut toiveissaan yksin. Moni Euroopan kulttuuripersoona matkusti tuolloin Neuvostoliittoon opintoretkelle. Sosialismin ideat tuntuivat puhtailta, synnittömiltä ja todellisilta. Vogeler ehti kiertää monet kolkat Neuvostoliitossa: Karjalan lisäksi Moskovan alueen, Transkaukasian, Keski-Aasian ja Volgan rantaseudun. Hän kuoli vuonna 1942 nälkään ja tauteihin Kazakstanin Karagandan alueen Kornejevkan kylässä, jonne hänet oli saksalaisena karkotettu Moskovasta. Vogelerin kävi kuvaamassa Karjalaa usean kerran 1930-luvun alussa. Matkoilla hänen tukenaan oli Neuvosto-Karjalan johtaja Edvard Gylling, jonka erottamisen jälkeen Vogelerin Karjalan-matkatkin loppuivat. Taiteilija oli silloin jo yli kuudenkymmenen. Vuonna 1936 Vogelerin 132 piirustusta päätyi Karjalan valtion museoon (myöhemmin nimellä Karjalan tasavallan Kansallinen museo). Osa töistä katosi evakkovuosina tai sodan jälkeen. Nykyään museokokoelmissa on 95 piirustusta ja akvarellia. Vogeler kiersi monia Karjalan alueita ja kävi myös Murmanskin alueella. Kuvissa on sosialismia rakentavia ihmisiä, iskulauseita, huoneistojen interiöörikuvauksia, huonekaluja, tekniikkaa, työkaluja ja muuta. Osa töistä on omistettu Pohjois-Amerikan suomalaisille, jotka saapuivat Karjalaan rakentamaan sosialismia. Jokainen kuva on sivu kirjasta, jota voisi nimetä ”Haaveet ja todellisuus” tai ”Haaveilijoiden elämä ja kohtalo”. Monien elämästä tuli traagista. He joutuivat historian jauhinkivien jauhamiksi kuten itse Vogelerkin. Vogelerin työt ovat ainutlaatuinen historiallinen ja etnografinen lähde nyt jo kadonneesta ajasta ja sen ihmisistä.

Teos kertoo suomalaisista pakolaisista Neuvostoliittoon. Arto Rinteen isovanhemmat Saimi ja Uuno Rinne loikkasivat Neuvostoliittoon 1930-luvun alkuvuosina etsimään parempaa elämää, mutta löysivät itsensä pian alkeellisista oloista Siperiassa. Siellä he saivat myös pojan, Paulin. Hänestä tuli kuuluisa näyttelijä ja ohjaaja sekä arvostettu kulttuuripersoona Karjalan tasavallassa, mutta isän kohtalo oli toisenlainen ja pysyi pitkään salassa. Pakolainen oli myös Arto Rinteen isoisäpuoli Onni Eskolin. Saimi ja Uuno Rinteen sekä Onni Eskolinin kirjavat elämät kertovat, millaista oli olla suomalaisena pakolaisena Neuvostoliitossa.