Arvo Myllymäki

Novellisarjassa seurataan Viipurin läänin Pyhäjärven asukkaiden matkaa läpi Suomen historian vaiheiden. Johannes, Tauno, Anelma ja Anja perheineen ja ystävineen kokevat maamme itsenäistymisen sisällissodan sekä talvi- ja jatkosodan lähellä itärajaa. Kun he päätyvät evakkomatkalle Pohjanmaalle törmäävät karjalainen ja pohjalainen mielenlaatu ja kulttuuri toisiinsa. Miten evakot sopeutuvat uudelle kotiseudulle? Siellä kuitenkin herää eloon rakkauden, yksinäisyyden ja koko ihmiselämän värittämä arki. Arvo Myllymäen teos pohjautuu kirjallisiin lähteisiin ja hänen lapsena ja nuorukaisena kuulemiinsa todellisiin tarinoihin. Vaatturimestari Leino Pennanen oli pyhäjärveläinen, jonka elämä kuljetti Alavudelle ja Kuortaneelle. Toisen pyhäjärveläisen, kauppias Aarne Kajanderin, kohtalo määräsi Kuortaneelle. Arvo Myllymäki (s. 1945) on hämeenlinnalainen, osan vuodesta myös Muoniossa asuva kirjailija. Eläköidyttyään Tampereen yliopiston professorin virasta vuonna 2010 Myllymäki on ahkeroinut kirjailijan uralla. Hänen edellinen kaunokirjallinen teoksensa on Paperiin jumiutuneet (2025).

Dokumentaarisessa romaanissa Tainan ja Taunon eläkepäivät saavat uutta sisältöä, kun heitä ryhdytään kutsumaan riskiryhmäläisiksi. Suomen ensimmäinen koronavirustapaus on löytynyt läheltä heidän vapaa-ajan asuntoaan. Ikäihmiset linnoittautuvat koloonsa. Siellä mutkikkaan sote-uudistuksen ruodinta, päivän uutiset ja kertauskurssit oman elämän vaiheista pitävät aivotoiminnan vireänä. Lähikontaktit jäävät vähäisiksi, mutta elämänusko ei. Samalla he yrittävät lujittaa otettaan nykyisyydestä, jota digiajaksi kutsutaan. Tainaa ja Taunoa järkyttää Venäjän hyökkäys Ukrainaan. He ottavat siipiensä suojiin ukrainalaisperheen. Tutustuminen pakolaisperheeseen ja heidän tukemisensa suomalaisen yhteiskunnan arjessa avaa vanhalle parille uuden maailman. ”Paperiton digiaika on keskellämme, mutta me olemme siihen edelleen keskenkuntoisia”, he toteavat. Digiloikka päättyy niukkaan yliastumiseen. Arvo Myllymäki (s. 1945) on hämeenlinnalainen, osan vuodesta myös Muoniossa asuva kirjailija ja julkisoikeuden emeritusprofessori. Eläköidyttyään Tampereen yliopiston professorin virasta vuonna 2010 Myllymäki on ahkeroinut kirjailijan uralla. Nyt käsillä oleva romaani on tekijänsä viides. Lisäksi Myllymäki on kirjoittanut neljä poliittisen historian alan tietokirjaa.

Omaelämäkerrallinen romaani vaietusta historiasta ja poikkeuksellisista ihmiskohtaloista. Ukrainalaissyntyinen Mihail päätyy maailmansotien ja Neuvostoliiton poliittisen kuohunnan heittelemänä sotavangiksi Kerimäelle, Etelä-Savoon. Vankileirin olot ovat epäinhimilliset, mutta tilanne helpottuu, kun Mihail pääsee Vaasan seudulle maatilalle töihin. Siellä syttyy kielletty rakkaus suomalaiseen Mariaan. Sodan jälkeen suhde katkeaa pakon edessä, Mihail viedään Siperian vankileireille, ja hänen jälkensä katoavat. Marian lisäksi kaipaamaan jää rakkaudesta syntynyt poika Juhani, joka ei uskalla kertoa kenellekään olevansa ”ryssänpenikka”. Isä ei tiedä pojan olemassaolosta, mutta varttuessaan Juhani kyllästyy epätietoisuuteen ja päättää etsiä tämän käsiinsä. Onko isän kohtalona ollut karu kuolema Siperiassa? Etsintä Neuvostoliitosta ei onnistu ihan noin vain, ja Juhani saakin lopulta apua jopa presidentti Kekkoselta. Vihan ja rakkauden päivät on liikuttava historiallinen romaani, jonka tapahtumat pohjautuvat kirjailijan ja tämän isän ainutlaatuiseen tarinaan.

Tässä lähinnä poliittisen historian alaan kuuluvassa tietokirjassa keskitytään valtiollisen vallan käyttöön itsenäisyytemme alkuvaiheilta aina 1960-luvulle saakka. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto tokaisi kerran, ettei hän sietänyt konsensusveneen keikuttelijoita. Ennen kuin vene saatiin soutukuntoon, maamme oli kulkenut pitkän matkan itsenäistymisestä kolmekymmentäluvun poliittiseen kuohuntaan ja sota-ajan kautta epävakaisiin oloihin. Suomessa valta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Mitä se tarkoitti Lapuan liikkeen aikoina tai sotien jälkeisinä niin kutsuttuina vaaran vuosina? Ylimpien valtioelinten vallan keikuttajia olivat nationalistit ja kommunistit sekä maan alla että päällä. Ääriaatteiden vastapainona maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhteistyö 1930-luvun loppupuolella nosti parlamentarismin kunniaan. Kirjaan sisältyy myös näkijöiden ja tekijöiden tarina, siinä kuvataan kahden ihmisen yhteiskunnallista toimintaa tasavallan alkuvuosikymmeninä. Vanhempi heistä, Reino Ala-Kulju, ihannoi heimoaatetta ja seurasi Lapuan liikkeen askeleita, nuorempi, Eino Laakso, kommunistien äärilaitaa. Kummankin toiminta on ollut yhteiskunnallisesti merkittävää ja paljolti myös historian unohtamaa. Kouluneuvos, kansanedustaja Reino Ala-Kuljulle (25.4.1898-5.8.1983) itsenäisyys ja Suomen rajat eivät nuorena miehenä riittäneet. Hän liittyi Akateemiseen Karjala-Seuraan ja haaveili Suur-Suomesta, johon kuuluisivat Viena ja Aunus. Äärinationalistinen ideologia veti Ala-Kuljua puoleensa. Hänestä tuli kansanedustaja ja Isänmaallisen kansanliikkeen pääsihteeri. Vuosikymmenen puolivälissä hän oli innolla mukana perustamassa puolueen nuorisojärjestöä, jota kutsuttiin heidän asujensa perusteella ”Sinimustiksi”. Sotien jälkeen Etelä-Pohjanmaan miehellä oli toinen mieli. Hänestä kasvoi moniarvoisen demokratian tukipilari sekä Arkadianmäellä että kotimaakunnassaan. Eino Laakso (30.10.1907-17.6.1981) oli Espanjan sisällissodan kuuluisuus ja jatkosodan etsityin suomalaisdesantti. Virallinen Suomi oli liittänyt häneen jo ennen Espanjaan lähtöä antisankarin leiman. Etsivä Keskuspoliisi oli saanut selville, että Laakso oli Suomessa kielletyn kommunistipuolueen jäsen. Sotien ajan Laakso vietti mielenkiintoisissa osoitteissa: Hämeenkyrön ja Tampereen takametsät, Köyliön turvasäilö, Itä-Karjala ja Moskovan esikaupunkialue sekä jälleen Tampereen seutu. Välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen Laakso palveli punaista Valpoa ja äärivasemmiston lehdistöä. Siinä missä Reino Ala-Kulju nuoruuden päivinä haki kansallisaatteelleen lisävoimaa Italiasta ja Saksasta Eino Laakso imi kommunistista ideologiaa kritiikittömästi Moskovan Lenin-koulussa. Ala-Kulju ja Laakso edustivat johdonmukaisesti ääriaatteita maailmansotien välissä. Neuvostoliitto ja sen kommunistipuolueen johdolla toteutettava sosialismi olivat Eino Laakson ajattelun keskiössä. Aatteestaan, sen jyrkimmästä siivestä, Laakso ei luopunut sotien jälkeenkään ei edes Tshekkoslovakian miehityksen päivinä. Hän oli oppinut toimimaan taustavaikuttajana - kiitos eletyn elämän. Toisen tasavallan alkumetreillä Ala-Kulju muuttui pakostakin, sillä häneltä välirauhansopimus vei puolueen. Hänen uusi valintansa oli kokoomuspuolue. Sen rivikansanedustajasta kehkeytyi Etelä-Pohjanmaan maakuntapatriootti. Tietokirjan lopussa pohditaan kysymystä, ovatko edellisen vuosisadan ääriaatteet nykyisen uusnationalismin juuria.

Hans-Peter Thoma saa tuplaristin kannettavaksi. Hän on Ukrainan saksalainen mutta myös neuvostosotavanki Suomessa. Sattuma korjaa satoa, kun hän pääsee jatkosodan aikana rengiksi Pohjanmaalle leski Birgitan tilalle. Birgitan mies oli kaatunut talvisodan aikana Summan lohkolla. Kun sota loppuu, on aika tehdä valintoja. Hans-Peter pakenee Ruotsiin ja Birgitta lupaa seurata tätä vaikka Sumatralle saakka. Niin kauas ei kuitenkaan tarvitse lähteä, sillä matka pysähtyy Uumajan lähistölle. Uusi elämä alkaa uudessa maassa mutta menneisyys seuraa perässä. ”Pysy matalana”, Hans-Peterin isä neuvoi poikaansa Ukrainan 30-luvun nälänhädän päivinä. Neuvo toimii niin sodan, sotavankeuden kuin ruotsalaisen kansankodin asukkaanakin. Kuitenkin saksalaisuus on polttomerkittyä myös sodanjälkeisessä Ruotsissa. Eikä Hans-Peter saa mielestään Birgitan veljen, suomalaisessa SS-pataljoonassa palvelleen Taunon kertomusta Babi Jarin murhenäytelmästä. Kaipuu lapsuuden ja nuoruuden Ukrainaan - Rodinaan, säilyy, vaikka Hans-Peterin matalana pysymisen ajat ovatkin takanapäin. Teos kertoo ihmisten vaikeista valinnoista, mutta myös vahvuudesta ja kyvystä luovia sota-aikana ja sen jälkeen oudossa maailmassa. Tarinan henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta heitä ympäröi vahva historiallinen viitekehys. - Ja vahvin kaikista on rakkaus.

Tositapaukseen perustuva romaani vie päähenkilönsä, nuoren Vilho Saarisen mutkikkaalle matkalle 1930-luvun Rovaniemeltä Espanjan sisällissotaan, rangaistuspataljoonaan Vienan Karjalaan ja sotavangiksi. Traaginen loppunäytös esitetään jatkosodan aikana Tuusulan Nuorisoseuran näyttämöllä. Historialla on taipumus toistaa itseään. On uuden, 2000-luvun ismin aikakausi. Se on voimakkaan nationalismin aikaa vähän kaikkialla Euroopassa. Winston Churchill väitti demokratian olevan kehnoin hallitsemistapa - ellei oteta lukuun aikaisemmin kokeiltuja. Suuren valtiomiehen sarkastinen toteamus on ehkä selkeämmin nähtävissä siellä, mistä Vilho Saarisen tarina alkoi. Espanjan sisällissodan päättymisestä on kulunut jo kahdeksankymmentä vuotta. Jälleen kuohuu Pyreneiden eteläpuolella. Kataloniassa on nationalismiin liittyviä voimakkaita itsenäistymispyrkimyksiä, jotka ovat johtaneet konfliktiin Espanjan keskushallinnon kanssa. Digiajan myötä puhaltavat uudet, entistä hyytävämmät tuulet. Pakolaisten juurruttaminen suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi on ollut hidastempoista. Terroristijärjestöt ovat houkutelleet Suomesta kymmeniä nuoria Lähi-Idän taistelutantereille. Ääriaatteet ja niitä seuraava julmuus eivät ole loppuneet maailmasta. Historian virta odottaa uusia ajopuita. Arvo Myllymäki (s. 1945) on julkisoikeuden professori emeritus ja on julkaissut useita tietokirjoja ja kaksi romaania.

Kun olut loppuu, supistuu ystävienkin määrä, valitti Uuno Hannula kirjeessään presidentti Urho Kekkoselle. Uuno Hannula hankki koetellun kansalaiskunnon maaherran virkaan päätoimittajana, kansanedustajana ja opetusministerinä. Hän oli ärhäkkä ja suorapuheinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kirjetulvallaan vauhditti ja toisinaan myös ärsytti päättäjiä. Sotien jälkeen Hannula näki ihannoimansa maatalousyhteiskunnan hajoamisen ja teollistuvan Suomen nousun. Tämä teos kertoo kaarneen pojan pienet ja suuret teot itsenäisyyden sarastuksesta 1960-luvun alkuun.

Pohjalaisen maaltamuuttajan Matti Talvitien ajatuksissa Kissanmaan pientaloalue Tampereella on kuin keidas kaupungissa. Lapin tyttö Anja Taivalkoski haaveilee sosiaalityöntekijän ammatista. Vietnamin sota ja Tshekkoslovakian miehitys heittävät varjonsa nuorten elämään. He yrittävät säilyttää erilaiset henkilökohtaiset vakaumuksensa uusissa olosuhteissa. Anja ja Matti kasvavat kivuliaasti idealisteista realisteiksi ja kypsyvät kantamaan vanhempiensa sodan haavat ja vaietut perhesalaisuudet. Vuosikymmeniä myöhemmin Talvitiet tekevät vielä kerran valinnan. He jättävät kaupungin, asettuvat Lappiin ja valmistautuvat kohtaamaan oman vanhuutensa palveluista riisutussa pikkukylässä. Sieltä käsin he tarkastelevat tämän päivän suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa - hyvinvoivien yhteiskuntaa hämmennystä ja ulkopuolisuutta tuntien. Arvo Myllymäki on julkaissut useita tietokirjoja sekä teokset Kurileiri ja Vihan ja rakkauden päivät.