"Kun kuljen avaran asemasalin seinällä olevan peilin ohi, vilkaisen siihen, enkä näe siinä jostain syystä itseäni. Jatkan kuitenkin lippuluukulle ja saan jotenkin hankalasti toimitettua asiani. Rahoista ei tahtonut tulla selvää. Oloni on jotenkin kummallinen ja sitten muistan peilin. Tavallisestihan peilistä katsoo minua silmiin odotettua rupsahtaneempana runoilija Ossi Erkkilä pitkine punaisine kaulaliinoineen. Nyt hän on poissa..."