Tekstit ovat syntyneet vuosia jatkuneen surutyön myötä. Osa surutyöstä on saanut tällaisen runomuotoon pyrkivän tekstityylin. Unet puolisosta ja unia seuranneet tekstit vuorottelivat. Uni aina ensin ja sitä seuraavana päivänä teksti, joka syntyi hyvin automaattisesti. Teema unissa oli aina liki sama; olimme ulkomailla matkoilla. Siellä kielitaidoton puoliso eksyi jonnekin. Etsin unessa hätääntyneenä loputtomiin häntä , sillä lentokone ei odottelisi meitä. Uni loppui useimmiten juuri tuohon tilanteeseen ja herääminen omaan itkuun oli vaikeaa. Tekstit ovat alkuperäisessä muodossaan. Ne ilmentävät surutyön polveilua pitkän yhteisen matkamme kuvioissa. Samalla kuvautuu todella suuri vaikeus uskoa ja hyväksyä se, että elämäntoveri on pysyvästi poissa viereltä. Ajatuksissani ja sydämessäni uskon hänen vaeltavan vierelläni oman taipaleeni loppuun saakka.