Astride Ivaska

Mille naiset nauravat, mistä nauttivat, miten nukkuvat ja mitä näkevät? Elämä on tasapainoilua, nuoralta voi pudota naamalleen, ja muutenkin voi saada nenälleen. Siitä ja paljosta muusta kirjoittavat nämä kymmenen latvialaista runoilijaa, yksi jokaiselta 1900-luvun vuosikymmeneltä: Austra Skujina, Veronika Strelerte, Astride Ivaska, Vizma Belševica, Margita Gutmane, Tamara Skrina, Jana Egle, Ruta Mežavilka, Inga Pizane ja Anna Belkovska Heistä vanhimmat syntyivät Venäjän valtakuntaan, jotkut itsenäistyneeseen Latviaan, jotkut miehitettyyn Latviaan ja nuorin maahan, joka oli jo saanut itsenäisyytensä takaisin. Naiset kokevat monenlaista ristipainetta, mutta myös selviytymiskeinot ovat monet. Antologian teemoissa toistuvat vuodenajat, kukat ja puut, mutta nämä eivät ole hempeitä äitienpäivärunoja, ja niiden monipuolisuus voi yllättää sellaisen, joka ei yleensä lue runoja - sukupuolesta riippumatta. Paperiporon runosarjan neljäs osa tarjoaa taas jotain erilaista. ”Kiitos siitä, että kaikkea voi itkeä ja kaikesta voi laulaa.” Astride Ivaska (1926-2015)

Latvialaisen kosmopoliittikirjailijan miniatyyriproosaa ja muistelmakatkelmia Euroopasta ja Yhdysvalloista. Maailma taskussa on valikoima latvialaisen runoilija Astride Ivaskan merkintöjä matkoilta Islantiin, Irlantiin, Espanjaan, Coloradoon, Kreikkaan ja Suomeen. Suomessa, Puulavedellä Astride Ivaska vietti virolaisen miehensä Ivar Ivaskin kanssa 15 kesää. Muistiinpanot kuvastavat rakkautta ja kunnioitusta. Suomessa on "eheää, ankaraa ja hiljaista", hän kirjoitti. Astríde Ivaska asui pitkään Yhdysvalloissa, kunnes palasi ensimäistä kertaa Latviaan maan itsenäistyttyä 1991. Esipuheen on kirjoittanut Anna Zigure, jälkisanat Pirkko Huurto, Jatta Krug ja Hannu Oittinen. *** *** ”Nämä hetket elämän molemmin puolin – tuo tuolla ja tämä täällä, vieraus ja kotimaa, tämä tuttuus tällä puolen ja tuo salaperäisyys tuolla puolen alkavat lähentyä toisiaan kuin käsien ojennetut sormet, jotka tarttuvat toisiinsa miettein tai rukouksin, ja kahden sijasta on yksi. Ei ole enää puoliskoja, on vain kokonaisuus.”