Auli Irjala

Tositarinaan perustuva matkakirja vie lukijan seikkailulle napapiirin pohjoispuolelle. Kapun, Puosun ja laivakoira Latten koti on teräspursi Sarema, jolla he purjehtivat ensin Luoteisväylän sitten Koillisväylän läpi - näin pohjoisnapa tulee kierrettyä. Pive Toivosen akvarellit välittävät matkan tunnelmat ja tapahtumat. Kuvat ja piirretyt kartat kuljettavat Lattea ja s/y Saremaa läpi jäisen merireitin. Auli Irjalan teksti tarjoaa tietoa purjehduksen arkipäivästä, olosuhteista, Arktiksen historiasta ja luonnosta. Pive Toivosen merellisessä kuvituksessa on arktisen kylmä värimaailma, johon tuo lämpöä Laivakoira Latten ilmeikäs hahmo. Kuvitus kulkee aaltona läpi koko kirjan ja sitä tahdittavat Latten koiramaiset kommentit. Keskiössä ovat ympäristö ja eläimet. Latte kohtaa mursuja, myskihärkiä ja merikarhuja. Yksinäinen maitovalas tekee Sareman miehistöön lähtemättömän vaikutuksen. Jääkarhu puolestaan säikäyttää, mutta Latte haukkuu pedon pakosalle. Kirja taltioi palan suomalaista purjehdushistoriaa: Sarema oli ensimmäinen suomalaisalus Luoteisväylällä. Latte on tiettävästi ainoa suomalainen koira, joka on kiertänyt pohjoisnavan purjehtien. Teos on suunnattu yli 10-vuotiaille, mutta se sopii kaikenikäisille purjehduksesta, matkakertomuksista ja pohjoisesta luonnosta kiinnostuneille. Auli Irjala on matkapurjehdukseen ja merihistoriaan erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia veneilyä käsitteleviä lehtiartikkeleita, omakohtaisia purjehduskertomuksia sekä tietokirjoja. Auli on asunut aviomiehensä kanssa yhdeksän vuotta venekodissa ja purjehtinut niin tropiikissa kuin jäisillä vesilläkin. Viimeisin matkakirja Jään ja tulen maat. Purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan (2019) kertoo omien kokemusten lisäksi Arktiksen ja Antarktisen historiasta. Laivakoira Latte on Aulin kuudes meriaiheinen teos. Pive Toivonen on kuvataiteilija ja kuvittaja, joka innostuu meristä ja koirista. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kirja Atlantin viemää.

Jään ja tulen maat kertoo s/y Mantan vuonna 2012 alkaneen purjehduksen ääripäistä: Huippuvuorista ja kylmästä etelästä. Hannu Aulin ja Auli Irjala miehistöineen kiersivät Huippuvuoret ja ylittivät 81. pohjoisen leveysasteen. He sekä toivoivat että pelkäsivät kohtaavansa jääkarhun, mikä tapahtui jännittävällä tavalla. Vuonna 2015 Manta saapui Patagoniaan ja Tulimaahan, jossa pariskunta vietti vuoden ja kävi neljästi Kap Hornilla. Vuosi huipentui purjehdukseen Etelämantereelle, joka kuitenkin toteutui toisin kuin oli suunniteltu. Omakohtaisten kokemusten lisäksi teos kertoo elävästi löytöretkeilijöistä, huimista selviytymistarinoista ja Tulimaan intiaaneista sekä Magalhaesinsalmen ja Kap Hornin löytymisestä. Manta purjehti samoilla vesillä kuin Willem Barentz, A. E. Nordenskiöld, Francis Drake ja Charles Darwin.

Todellisella kunnioituksella? on kirja raumalaisen merikapteeni Frans Torkin työstä ja suhteesta laivanvarustaja Gabriel Granlundiin 1890-luvulla, purjemerenkulun viimeisen huippukauden aikaan. Kapteeni Tork toimi vuosina 1895-1900 ensin parkkilaivan, sitten täystakiloidun fregatin päällikkönä. Kummankin laivan nimi oli Hoppet. Hän kirjoitti työnantajalleen säännöllisesti. Säilyneiden 152 kirjeen kautta pääsemme perehtymään Frans Torkin ajatuksiin päällikön asemasta ja työstä sekä seuraamaan rahtilaivan vaiheita. Minkälaista oli päällikön arki kauppalaivalla? Kuka päätti rahdista ja miten rahtaussopimus solmittiin? Kuinka kapteeni selvisi sairastapauksista ja karkaamisista? Kuten viime kirjeessäni mainitsin että aivoin rahdata Göteborgista Port Nathaliin jos saan sen kuin pyysin. Ja eilen päätin sen rahdin ja saan nyt 72/6 per stand. ja 10/- per. ton. Kaikki, joiden kanssa olen keskustellut ja jotka ymmärtävät rahtien päälle, sanovat että minä olen saanut hyvän rahdin. Minä kuin olen matkalla, en voi ajatella rahtausta, mutta toivon että Clarkson & Co Lontoossa tekevät parhaansa, ja toimittavat laivalle hyvän rahdin. Australian minä mieluimmin menisin, sillä ei se ole niin taudilainen maa kuin Itä India ja Kiina, vaan laivan etua on etupäässä katsottava. Kirjeiden ajankohtana Rauman kauppalaivasto oli vetoisuudeltaan Suomen suurin ja varustamojen puinen kalusto alkoi vaihtua rautaiseen. Kauppias Granlundin Englannista ostama rautafregatti oli Suomen kolmas rautalaiva ja kapteeni Tork palkattiin sen päälliköksi. Purjelaivojen aikaan kirjeenvaihto oli lähes ainoa keino neuvotella työasioista, mikä vaikutti sekä tulokseen että ihmissuhteisiin. Frans Tork päätti jokaisen kirjeensä ilmaisulla "Todellisella kunnioituksella". Mutta mikä oli hänen todellinen suhteensa varustaja Granlundiin?